Osa 5

Meijerin bänditilat ja menestyksekäs 90- luku

Jossain kohden bändit haluttiin luonnollisesti pois metelöimästä aivan Laitilan keskustasta. Meijerin alakertaan ryhdyttiin tekemään kunnan toimesta bänditiloja. Ammattikoulusta tulivat oppilastyönä seiniä tekemään mm. musisoivat muurarit Joni Malmberg ja Jarmo Vainikainen. Moni muukin soittaja osallistui raksahommiin. Seitsemän treenikämppää avautuivat käyttöön vuonna 1989.

Bänditilojen toiseen päähän Timo Heinonen, Kalle Airisto ja Mikko Virtanen pystyttivät laadukkaan äänitysstudion nimellä Studio Big Yell. Miehillä oli samoihin aikoihin myös musiikkiliike Laitilassa Keskuskadulla. (Muita soittimia ja musiikkia myyneitä liikkeitä Laitilassa ovat olleet Sahe, Ugin Levy ja musiikki, PR-Musiikki ja Norpan Harrin liike.)

Studiolla oli iso merkitys sen suhteen, että paikalliset bändit ja muusikot pääsivät tekemään oikeita demoja, sinkkuja ja viemään biisiensä tekemistä studiotyöskentelyllä eteenpäin. Tällä oli oma juureva merkityksensä mm. Neon 2 –yhtyeen nousussa. Äänittämisen ja studiotyön loputon maailma on vienyt mukanaan myös Heinosta, josta on vuosien myötä kehkeytynyt alan vankka asiantuntija.

Yellow Mellow

Jyrki Varjo ja Sami Soini päättivät Kievarissa tummetessa illan perustaa bändin, ja vuonna 1989 starttasi Yellow Mellowin taival. Ensimmäisessä kokoonpanossa olivat Sami Soini basso, Jyrki Varjo kitara, Mika Niemelä rummut, Jussi Piirainen kitara ja Jouko Tissari laulu, joka lopetti ensimmäiseen keikkaan. Laulajia kokeiltiin, mm. Jukka Huhtala ja Lasse Lemmetti, kunnes -90 mikrofonin varteen tarttuu Pasi Laihonen. Tästä alkoi mureaa eteläboogieta soittaneen Jelkkarien kultakausi, ja bändi teki kymmenittäin keikkoja. Vinyylisingle ilmestyi -91. Syystäkin bändi saavutti suosiota mm. harrikkaporukoiden keskuudessa. Bändin jäsenten yksimielisesti paras keikka oli -91 Raumalla jenkkibändi Doc Hollidayn lämppärinä. Joskin joutuivat myös roudareiksi, koska Docin omat roudarit olivat juoneet liikaa rockenrollia. Yleisö diggasi Jelkkareista, ja kun he tulivat vetämään encorea oli miksari ehtinyt vääntää knappulat jo illan pääbändin säätöihin. Varjo muistaa millä helvetillisellä voluumilla oli kitarariffinsä tuutanneet sieltä ulos. Mutta ilta oli suuresta fiiliksestä tehty.

Rumpalit vaihtuivat, Yellow Mellow jatkoi vuoteen -97. Pari keikkaa oli 2005. Mutta juuri saamieni tietojen mukaan ovat Jelkkareissa taas plugit kiinni ja volumit kaakossa vanhalla kokoonpanolla – kunnanrumpali Mika Luodolla ryyditettynä – joten ehkäpä orkesteri vielä lauteillakin nähdään.

                                            Pirun komioi eteläboogiemiähi Raumal 1991.

Snake Eyes

Bändi perustettiin 80 –luvun loppupuolella – alkuperäisjäseninä Joni Malmberg laulu, Henri Aitakari kitara, Jarmo ”Wäkä” Vainikainen basso ja rummuissa Mika Suominen. Myöhemmin mukaan tuli kitaroimaan Jani Varjo. Snake Eyes voitti Vakka-Suomen rockmestaruuden 1991. Myöhemmin Varjo jäi pois, ja Suomisen tilalle tuli Mika Luoto. Englanninkielistä rockia soittanut bändi kelpasi monille keikoille. Herroille on jäänyt mieleen eräs Kukonkulman  Laitilan Elmun 70-luku-bileiden keikka, johon varustauduttiin sen ajan todella tiukalla vaatetuksella. Ei meinannut bibeleissä veri kiertää. Bändi lopetti -96.

Pieni höyryinen sivutarina näiltä ajoilta – Malmberg ja kumppanit olivat rakentaneet Meijerin pihalle pressuvirityksellä telttasaunan. No eipä siinä mitään, puita pesään, roitit pois ja löylyn penkille. Ja juuri kun tyypit ovat makoisissa löylyissä niin eiköstäs poliisit paikalle. Ajan suvaitsevaisuutta kuvastaa se, että poliisit kehoittivat jätkiä siivoamaan ”tuan ryjäkasan poies sitten kun olette saunoneet.” Näin tapahtui.

Snake Eyes vetämässä kireästi Kukonkulmassa: Henri Aitakari, Joni Malmberg, Mika Luoto ja Jarmo Vainikainen.

Punkkareita Kaevlan puskista

Vuosina 90-92, poissa muista ”tuhotöistä” Kaivolassa Mäkilän pihaparakissa treenasi täysillä ja lujaa Madhouse Monsters: Kristian Sukari kitara, Jani ”Maunt” Valtonen laulu ja rumpalina Marko ”Riihis” Mäkilä. Bändi opetteli käytännössä Klamydian koko tuotannon, mutta teki myös omia biisejä ja sävelsi M-A Nummisen tyyliin virsikirjoista ja lastenkirjoista punkversioita. Pirun pitkään ohjelmistoon kuuluivat mm. Hesburgerin mainokset. Jossain vaiheessa ensin basistiksi, sitten kitaristiksi tuli nyt jo edesmennyt Jonne Kylä-Kierola.  Basistiksi Tero Nurmi, ja jossain kohdin orkesterin uudeksi nimeksi piirtyi Näkymätön kauppatavara.  Bändi teki keikkoja ja demoja, toiminta loppui -97.

Mäkilä ja Nurmi jatkoivat myöhemmin soittouraansa alun perin Uudessakaupungissa perustetussa Extaasi –bändissä. Raskasta metallia soittanut bändi teki 14 vuoden aikana runsaasti keikkoja. Rujo –albumi ilmestyi 2006, Lyijy –EP jäi viimeiseksi taltioinniksi ja purkutelakka kutsui bändiä -09.

Mäkilällä on sen jälkeenkin sivubisneksenä ollut ohjelmatoimisto/levy-yhtiö ExTemporeChords. Soittokaan ei ole häneltä jäänyt, tuurausten lisäksi tänä vuonna julkaistaan Synti –nimisen bändin tuotantoa, jossa Riihis paukuttaa kannuja.

Näkymätön Kauppatavara vuonna 1997 Munamarkkina-keikan alla: Jani Valtonen, Tero Nurmi, Jonne Kylä-Kierola, Marko Mäkilä ja Mika Eronen.

The Mannapuuroa band Munamarkkinoilla

Eräs osoitus laitilalaisesta kekseliäästä bändiosaamisesta vuodelta -93. Joku sai oivan idean, että soitetaan torilla Black Sabbathia ja muita vanhoja heviklassikoita, mutta tuplamiehityksellä.  Ukkosmyrskyn jälkeisenä iltana laulajina olivat Joni Malmberg ja Michael Rantanen, basisteina Jarmo Vainikainen ja Esa Reivo, kitaristeina Mauri Mikkola ja Henri Aitakari. Saman tahdin rumpaleina iskivät Mika Rinteelä ja Mika Luoto. Aitakari mainitsi tämän yhdeksi hienoimmista keikoistaan missä oli soittanut. Oli hyvänfiiliksen keikka myös yleisön puolelta koettuna.

Seuraavassa jaksossa hypätään Neon 2 –huuman kyytiin