Osa 8

2000 –luvun väkevä meininki

Uudelle vuosituhannelle tultaessa voi todeta, että bändikulttuuri Laitilassakin on kokenut paljon muutoksia. 2000 –luvun alkupuolella tietoinen brändäys alkoi olla yhä vahvemmin mukana jo bändien alkuvaiheissa. Kuviin, julkaisuihin ja imagoon santsataan entistä enemmän. Tälle on syynsä; eri musiikkigengejä ja alalajeja kun on esimerkiksi pelkästään hevirintamalta aivan tolkuttomasti ja jokaisella oma potentiaalinen yleisönsä. Yhtenä esimerkkinä salaperäisenä pysyttelevä laitilalaisvoimainen Kadotus –yhtye, joka on tehnyt omalle yleisölleen keikkoja mm. Norjassa ja Saksassa asti. Lordin tapaista mystisyyttä ja rajoitettua julkisuutta. 

Kadotus: Darkness Speaks 

Toinen vastaava ei-julkinen on tuhdin huumorin, netissä elävä undergroud-bändi Rautakanki.

Korkeatasoinen digitaalinen äänitystekniikka on nykyään kohtuuhintaisena useamman bändin ulottuvilla, jolloin laadukkaita demoja on voitu tehdä omin voimin. Demokaan ei ole enää soittajille mikään sellainen niin iso juttu, kuin se oli vielä 10 vuotta sitten.

Internetin räjähdysmäinen mukaantulo tarjoaa helpoilla tavoilla bändeille valtavasti lisää kansainvälisiä esiintymis, julkaisu -ja markkinointikanavia: YouTube, metal-archives.com, Mikseri.net, MySpace ja muilta netin kanavilta löytää aika paljon laitilalaistenkin bändien musiikkia. Osalla bändeistä on myös laadukkaat omat kotisivut.

Demon Child

Blackmetal-yhtye, joka toimi 2000 – 03. Pimeyden ja satanismin symboliikasta raskaalla tavalla ammentaneessa bändissä soittivat Pyromaniac rummut, Charon kitarat, basso, E. Heinonen syntikat ja Deimos laulu, basso. Sorrow Cast Upon The Angels demo tuli -01 ja kokopitkä levy Shadow Cult -02.  Yhtyeellä meni vähän toisin päin kuin yleensä – julkaisujen jatkeeksi se ei ehtinyt kertaakaan keikalle.

Pyromaniac on luonut -01 asti trash –ja blackmetal -vaikutteista musiikkia nettieetteriin myös yhden miehen bändinä.

Pyromaniacin kappaleita.

Ancestors Blood

Tämä orkesteri asettuu samantapaiseen genreen Demon Childin kanssa. Bändi on perustettu -02, ja on edelleen väkevästi toiminnassa joskin ei liiemmin paikallista julkisuutta tahdo. Lukuisien demojen lisäksi bändi on julkaissut -08 pitkäsoiton Return of the Ancient Ones ja -09 kokoelman A Dark Passage from the Past. Metal- Archives –sivustolta bändistä löytyy lisätietoja.

G.O.R.E

Oli hyvässä hengessä vuosina 2001 -2008. Viimeisimmässä kokoonpanossa soittivat Jarke Nieminen rummut, Antti Marttala kitara, Wille Pokki laulu ja Jarmo Perälä basso. Kitaristi Jussi Tomukorpi on ollut myös eri vaiheissa yhtyeessä mukana. Tällä thrash metal -bändillä oli selkeä tavoite menestyä ja sen eteen tehtiin paljon töitä ja kymmenittäin keikkoja. Eräällä Riihivuori-rockin keikalla G.O.R.E:n lämppärinä oli muuan Gary Moore…Neljä demoa: Now is the time -01, Demo'02 -02, Antagonistic Anthems -05 ja Bitter Reality -07.

Myös G.O.R.E trerenasi Kirkkokodin alakerrassa aluksi ennen Meijerille siirtymistään. Toki hevin soittamisesta oli vähän skismaa, koska vanhana vaarana oli, että helvetillisen metelin suojissa myötä se sielunvihollinen ujuttautuu paikalle turmelusta tuomaan. Kirkolta lainassa olleet rummut vietiin pois seinälle ilmestyneen KISS:in julisteen takia. Paikalle oli jätetty teksti: ”Kenen joukoissa kuljet sen lauluja laulat Kings In Service Of Satan”. Tämä oli poikain mielestä väärin kirjoitettu ja tekivät korjauksen alapuolelle ”King In Satan’s Service.”

Marttala muistaa myös, että Simolan Ilu kävi pitämässä bänditiloissa jöötä joskus viikonloppuisinkin ja käsitti ulos bänditoimintaan kuulumattomia Meijeri- faneja.

Wille Pokki on nykyisin mukana varsin aktiivisessa porilaisessa DelayHead – orkesterissa, joka kuuluu myös raskaamman osaston kaartiin.
G.O.R.E Mikserissä.

                                                                         G.O.R.E

Kimaira

Bändi on käynnistetty -04 ja soittajina Lauri Heinonen rummut, Juha Knuutila laulu ja kitara, Marko Vilppala basso. Musiikin laji kulkee modernin ja suomenkielisen punkin puolella. Bändi on pitänyt luovaa hiljaiseloa, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus julkaista uutta materiaalia ja sen myötä palata entistä jytymmällä energialla keikoille. Julkaisut: Ikuisuus – Demo -05, Autiot -EP -06, Liitto –Nettisingle -07, Neljäsosan Keskellä -LP (Spinefarm/Ranka records -09 ja Tulevaisuuteen -EP -10.

Kimaira on MySpace.

                                                                         Kimaira

V4 –progebändi Saabin hengessä

Erinäisten musiikillisten esiasteiden jälkeen -04 Meijerillä kasaantui kokoon V4. Henri Aitakari kitara, Mika Luoto rummut, Sami Soini basso ja laulajana Janne Mannelin. Bändi lähti heti omille teilleen biisiensä myötä – suomenkielistä ja varsin taitopainotteista progea. Bändi esiintyi -06 livenäkin Fordson-baarissa, mutta seuraavana vuonna iski innostuksen ainakin väliaikainen hiipuminen. Soittajille tämä bändi oli mieluisan haasteellinen siitä lähtökohdastaan, ettei musiikillisia rajoituksia tunnettu.

Tavallaan V4 orkesterin sisällä piilostaa seuravanlainen pieni progressiivinen sivuraide. Louhenlinnan monivuotinen housebändi Los Guzni Cabarlerlos eli ikuiset kokeelliset uuspelimannit Aitakari ja Laihinen vahvistettuna Sami Soinilla tekivät Mika Luodon kera Periferia –nimellä EP:n vuonna 2000. Vierailevina solisteina levyllä ovat Jukka-Pekka Hyytiä ja Sanna Tuominen. Levyn tyylilaji on progea hieman yli 100%.

After Wildfire

Tämä raskaamman sortin southernrokkia soittava bändi on alusta asti luottanut monikulttuuriseen pohjaan – muusikot ovat Eurajoelta, Pyhärannasta, Raumalta ja Laitilasta. Treenipaikkana on pääsääntöisesti ollut Meijeri. Laitilasta mukana ovat kitaristit Jani Varjo ja Sauli Jokinen, kuten edeltäjänsä  Mikko Lavila. Muut ovat Kimmo Blomster laulu & rummut,  Kimmo Saarikko basso ja Risto-Matti Raivio koskettimet. Keikkoja -06 perustettu bändi on päräyttänyt kuutisenkymmentä. Julkaisuina kaksi EP:tä Rock and Roll Cutie ja Lonely Ride For Nothing ja sinkun verran. Keikkasetistä voi bändin omien biisien lisäksi setistä luikahtaa ZZ Toppia ja Hurriganesia.

After Wildfiren tuotantoa Mikserissä

Raskaamman southernrockin After Wildfire

Osa 7

Ammattimuusikkoja ja uusia kovia soittajia

Green Zulu ja Rainion veljekset

1995 lenkkipolulla Rainio fiilisteli Timo Heinosen kanssa ASG:n toisen levyn tekemisestä, mutta siitä syntyikin bändi Green Zulu, jossa Rainion ja Heinosen lisäksi musisoivat Kike Jokila rummut, Tex Turpeinen kitara ja Tomi ”Santtu” Systa koskettimet. Bändi keikkaili vuoden verran, mutta ammattimuusikot tarvitsivat lisää elantonsa eteen keikkoja. Timo keksi työllistää velipoikansa Jussin ja Tex Turpeisen – syntyi Rainio Bros. trio, joka teki hyvällä sukseella 165 keikan vuosivauhtia. Levyjä tuli kaksi: 2002 Joku kuuntelee ja 2006 Kaipaavat koirat. Seuraavana vuonna Timo Rainio lopetti keikkaelämän, perhe ja poika veivät voiton. Mittariin ehti kertyä 2600 keikkaa ja 5 LP:tä. Nykyään Rainio toimii keittiömestarina neljässä ravintolassa pääkaupunkiseudulla. Ainoa laulamiseen liittyvä työ hänellä on lasten piirrettyjen suomenkielisten versioiden laulaminen studiossa ja Kesän saundi U:gissa.

Velipoika Jussi on tehnyt viime vuodet Ressu Redfordin kanssa keikkaa ja levytyksiä erittäin hyvällä menestyksellä.

Rainio Bros: Hiljaisissa huoneissa

Vuoden Yhtye

1994 kasattiin kokoon varsin tiukka cover-biisejä esittänyt keikkapumppu. Startissa olivat mukana Timo Heinonen basso, Jari Varjo rummut, Pasi Laihonen laulu ja kitaristina Jouko Piirainen, joka vaihtui Kari Antilaan siinä vaiheessa kun bändin keikkailu pääsi kunnon vauhtiin. Parhaimmillaan Vuoden Yhtye teki ammattimaisesti pitkälti yli 100 keikkaa vuodessa ympäri Suomea. Rumpaleina olivat myös Kike Jokila ja Petri Rinne siinä vaiheessa, kun keikkaa tehtiin 2000 –luvun alkupuolelle saakka Rock and roll Foundation –nimellä. Jankke Kuismin ja Speedy Piirainenkin olivat välillä soittotyösuhteessa Vuoden yhtyeeseen, jonka pitkän linjan muusikko Timo Heinonen nimeää hauskimmaksi bändikseen. ”Jos olis ollu viäl vähänki hauskemppa ni olis henki lähteny.”

Tarinakulttuurin osana mainittakoon, että Vuoden Yhtyeen kiertueilla matkasi loputtoman sanamuunnosvääntelyn lisäksi aina myös tunnettu tiukkaniskaisen laitilalaisuuden perikuva Osmo Kuokka vaimonsa Ailin ja poikansa Markon kanssa.

Amadeus

Tälle orkesterille on tarkka perustamispäivämäärä: 6.12.1996. Amadeusta edeltäneen Snake Eyesin loppuaikoina rumpaliksi tuli Mika Rinteelä ja basistiksi Kristian Sukari. Wäkä Vainikainen valitettavasti lopetti julkisen bassoamisen ja keskittyi reeraamaan rakennuksia itse kehittämällään non-stop –meiningillä. Aitakarin kera kitaristiksi tuli Toni Laaksonen. Malmbergilta taisi tulla ajatus, että josko siirryttäisiin tekemään suomenkielistä rockia. Ekat biisit olivat pian valmiina, ja eikun Sundquistin studiolle – 97 syntyi neljän biisin sinkku Tuuli voimistuu. Vuoden päästä tehtiin LP nimeltä Amadeus. Huomioitavaa on, että Amadeukselle teki sanoituksia myös kelpo mainetta niittänyt biisimaakari Kari ”Z” Aalto. 2000 bändi teki 4 biisin Juostaan pakoon maailmaa, mutta sitten keikkatahti alkoi hiljetä. Yhden keikan comeback oli 2006 tuvantäyteisessä Urheilutalolla. Moni muistaa kuitenkin tuhannen muun ihmisen kanssa Amadeuksen viime kesän huiman keikan Laitilan ensimmäisistä Kekri-juhlista. Aitakari toteaa, että se meininki oli juuri sellaista, kuin mistä aloittelevat soittajapojat silloin joskus 80 –luvulla haaveilivat. Kysyntään on vastattu tarjonnalla: Amadeus tekee keikkoja myös tänä kesänä.
Amadeus: Rautatie

Amadeus lauteilla Karjurokissa 2012 (kuva Heli Airasmäki)

Wolf

Kirkkokodin kellarissa alkoi -97 treenata death ja black metallia soittanut Wolf: Antti Marttala kitara, Mikko Laakso kitara, Ville Helminen rummut ja Matti Vehmas basso ja laulu. Omia biisejä tehtiin, ja Kari Penttiseltä lainaksi saadulla C-kasetti 8- raiturilla äänityksiäkin. Munamarkkinoiden Ihmemunan yössä Wolf heitti hyvät keikat ja siitä on livetaltiointeja jemmassakin. Poikain armeija-ajat hiivuttivat Wolfin 2000, mutta Vehmaksen mukaan bändin toimivuuden vuoksi puhetta on ollut paluustakin.

Teh Runsaudensarvi

1998 aloittaneessa, päivän hiteistä omia cover-versioitaan soittaneessa yhtyeessä soittivat alun perin Kristian Sukari laulu, Sami Virta rummut, Jonne Kylä-Kierola kitara, Antti Marttala basso ja Liisa Hilden koskettimet. -03 jälkeen Marttala siirtyi kitaristiksi, Manne Sorri tuli basistiksi ja Aleksi Sukari toiseksi kitaristiksi.  Orkesteri nautti loppuvaiheessa erinomaisen bilebändin maineesta. Mainittakoon että bändi treenasi tomaattimoguli Ekebloussonin yksityisessä nuorisotilassa Koukkelassa.

Mental Distortion

Myöskin vuonna -98, ja kuinka ollakaan taas siellä Rantasen autotallissa alkoivat pikkukollit soittamaan heviä että sahanmäkeen saakka kuului. Kokoonpanot vähän elivät kuten tapana oli, mutta viimeisessä versiossa olivat Markus Rantanen kitara, Kristian Salonen laulu, Ilmari Kantola kitara, Wille Pokki basso ja Jari ”Jarke” Nieminen rummut. Omat isot veljet ja Stormchild olivat suuri esikuva, ja vanhoja demoja kuunneltiin ahkerasti. Mental Distortion teki kymmenkunta keikkaa, ja sai jopa pientä paikallisten flikkain fanitusta osakseen. Jarke muistaa hyvin heidän ensimmäisen kahden biisin keikkansa Varppeen koulun voikkasalista – jännitti niin ettei uni tullut kahteen yöhön, mutta kun ekan biisin jälkeen tuli sadoilta ihmisiltä taputukset niin fiilis oli huikea.

Bändin hajottua Nieminen ja Rantanen tekivät kahdestaan Reunion –nimisen omakustanteen. Näiden herrojen edesottamuksista kuullaan lisää seuraavassa numerossa, jossa liikutaan 2000 –luvun kuvioissa.

Mental Distortion vuodelta -99: Markus Rantanen, Ilmari Kantola, Kristian Salonen, Wille Pokki ja Jarke Nieminen.

Osa 6

Menestyksen ja tähtien poluilla

Neon 2 breikkaa omalle polulleen

Lujasta yrittämisestä huolimatta ei Bohemia –yhtye ottanut tulta allensa. 90 –luvun alussa Rami Alanko ja Jussi Rainio jatkoivat kuitenkin biisien tekemistä ja demojen lähettelyä. Kävi niin, että turkulainen R.E.L.S –tuotantotiimi otti heidät talliinsa. Biisien sanat vaihtuvat suomenkielisiksi, vaikkei se juttu istunut Alangolle ensin ollenkaan. Levytyssopimus solmittiin -92 Sony Musicin kanssa, ja ensimmäisestä sinkusta Polku tuli heti sen kesän isoja hittejä. Syksyn sävel –kilpailussa esitetty Tässä talossa aloitti varsinaisen menestysrumban. Rami Alanko muisteli, että jossain kohdin heillä oli Sokos-hotellit kiertuesponsorina. Koska kaikki huoneet olivat samankaltaisia, turneen puolivälin jälkeen alkoi olla ongelmia sen suhteen, että missä kaupungissa nyt oikein ollaan. Teiniunelma rokkielämästä oli kuitenkin toteutunut. Kutakuinkin jokaisen rokkarin toive on päästä maistamaan sitä isoa menestystä ja suosiota – Neon 2 kuului Suomen sen hetken suosituimpiin bändeihin. Alanko ja Rainio olivat bändin keulakuva, mutta bändissä soittivat myös Jari Varjo rummut ja Timo Heinonen basso. Albumeita tuli kolme: Polku -92, Rivien välistä -93 ja Viides vuodenaika -95.  Tällä levyllä basistina oli Toni Nuotio ja koskettimissa Petri Alanko, josta sittemmin on tullut yksi Suomen parhaista pelisäveltäjistä/tuottajista. Neon 2 historiaan kuuluu toki myös Lasse Lemmetti, joka oli parilla kiertueella bändin roudarina aiheuttaen melkoista säpinää ja ihmetystä.

Neukkareiden suosio nousi nopeasti, oli kiivas muutaman vuoden mutta keikoille ei jengiä enää tullut vaikka viimeinenkin levy myi ihan hyvin. Bändi laitettiin tauolle.

Alangolle ja Heinoselle molemmille oli painunut mieleen se keikka, jossa Neon 2 oli Beach Boysien lämppärinä Kaivopuistossa -93. Väkeä oli paikalla 80 000, ja Heinonen muisteli että kun sitä ihmismassaa sieltä verhon raosta kurkkailtiin niin jännitti niin perkeleesti. Hellitti vasta siihen hetkeen kun oma soitto alkoi. Oli Laitlam pojil iso keikka.

Myöhemmin Alanko perusti Nuotion kanssa Gramofoni –studion, kokosivat Radionautti –nimisen bändin, ja julkaisivat yhden kokeellisemman LP:nkin, mutta se ei johtanut enempään. 2004 Neon 2 teki minikiertueen kokoelma –levyn myötä.

 Neon 2:n ytimenä olivat Rami Alanko ja Jussi Rainio.
Neon 2: Polku

Hattu täynnä tähtiä

Stormchild –yhtye kärräsi -94 kamat kasaan uudelleen lämmitystä varten. Vokalisti Michael Rantanen oli alkanut Mikkolan kera panostaa tosissaan musiikinopiskeluun ja oli jo käynyt tutustumassa Los Angelesissa tulevaan MIT -opinahjoonsa. Täysin odottamatta Michael kuitenkin menehtyi erään rock-konsertin jälkeen Helsingissä. Sinänsä luonnolliseen syyhyn, mutta kumminkin. Se oli silloin todella iso isku monelle laitilalaiselle, sillä monella tapaa hyvällä tyypillä oli laaja ystäväpiiri. Neon 2 omisti laulunsa Hattu täynnä tähtiä Michaelin muistolle. Haikea, vahvasti laulettu kappale suuria unelmoivasta pojasta, jolla kotiportin nurkalla katse horisontissa. Niinpä. Valitettavasti lahjakkaan Michaelin musiikilliset unelmat jäivät toteutumatta.
Neon 2: Hattu täynnä tähtiä

Mika Luoto, Michael Rantanen, Sami Tuuna, Marko Lauren ja Mauri Mikkola 90 -luvulla TS Extran viikon bändinä.

Unplugged -muoti säätää meteliä vähemmälle Laitilassakin

Liekö ollut Eric Clapton, joka sen ysäri-meiningin aloitti tekemällä Laylastaan sen akustispohjaisen shuffle-version? Joka tapauksessa, Laitilassakin syntyi 90 –alkupuolella talouslaman aikoihin taidokkaita tämän tyylin kokoonpanoja.

Ensimmäinen oli Plagiators, joka perustettiin paikallisen Elmun bileisiin. Siinä tunnettuja cover-biisejä soittivat Kalle Airisto, Sauli Soini, Wessmanin Peko, Rainion veljekset, Alangon Rami ja Jussi ”Sampaanalan Santana” Piirainen. Muut bändikiireet estivät tämän kokoonpanon enemmän keikkailun.

Samawanha oli samalla linjalla, ja teki eri miehistöillä jonkun verran keikkaa Laitilan ulkopuolellakin.  Ensimmäisessä versiossa oli Pasi Laihonen laulu, Jussi ”Speedy” Piirainen kitara, Kari Antila kitara ja Sauli Soini kitara ja laulu. Antila vaihtui Marko Laihiseen. Tämä Samawanha teki mm. erään merkillisen keikan Uudessakaupungin Lännentiessä. Sopimukseen kuului, että soittajat toimivat karaoketuomareina ennen omaa keikkaa. No mikäs ettei. Vaan olikin pitkällinen kahden kierroksen työ, ja kun bändi jurytti voittajaksi etelänmatkalle edellisenä iltana osakilpailun voittaneen auervaara-tyyppisen show-miehen, niin näytti että tulee käsirysy vislaavien paikallisten kanssa. Myöhemmässä Samawanhassa soittivat Soinin lisäksi myös Henri Aitakari mandoliini, Jankke Kuismin basso ja Jari Varjo rummut.

Muutaman keikan teki myös Laihisen, Piiraisen ja Laihosen Kupparit pojat, joka teki omia rockhenkisiäkin versioita Rautavaaran ja Helismaan kipaleista.

Travel bros. ja Indiana

Timo Rainio lähti 90 –luvun alussa kitaristi Jartse Tuomisen kanssa kiertämään ympäri maata Travel bros. -duona. Kun Rainiota myöhemmin pyydettiin Euroviisuihin laulamaan Akimoffin Hän lähtee tänään –kappaletta,  mutkien kautta siitä taipaleesta syntyikin Indiana -yhtye. Rainion lisäksi bändissä Teijo Tikkanen koskettimet, Kike Jokila rummut, Jorma ”Triffi” Juhola basso ja Jartse Tuominen. Bändi levytti -94 Kristallipallo –albumin. Toisen levyn kanssa oli erinäistäkin musiikillista säätämistä, ja lopulta se julkaistiinkin -95 Rainion soololevynä Tässä valossa.