maanantai 15. lokakuuta 2012

Osa 12


Lisää Laitilassa vaikuttaneita pitemmän partituurin taitureita

Sir Albert
Ei varmaan Timo Heinonenkaan aikoinaan tiennyt kun sen mikroauton vaihtoi mukulana bassoon, että mitä kaikkea se valinta tuokaan mukanaan. Toi se heti lisätöitä mm. kaalinperkauksen muodossa kasvihuoneessa 5 penniä metri että sai sen vahvistimen. Mutta sen jälkeen on mukaan mahtunut paljon ja kaikenlaista. Sävellystä, sovitusta ja soittoa monet vuodet erilaisissa menestyneissä bändeissä. Äänittäjän ja studiomiehen työtä omaan lukuun tai mukana muiden isoissa pajoissa. Keikkaelämään häntä ei omien sanojensa mukaan kovin helpolla enää saa, koska koko ala on muuttunut huonoon suuntaan. Kaupallistaminen on paikoin edennyt liian pitkälle.
Heinonen julkaisi 2003 virailevien soittajien kanssa Sir Albert nimikkeellä LP:n Cosmic seed of love. Lähitulevaisuudessa julkaistaan uusi LP, joka kantaa työnimeä Bubujee. Sen soitot ovat jo äänitetty ja masterointi on tehty kuululla Abbey Roadin studiolla Englannissa. Pitäisi olla säädöt aika kohdillensas. Tällä levyllä musiikinteon ulkopuolellakin monipuolisesti lahjakas Heinonen soittaa kaikki muut instrumentit paitsi rummut. Hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvasti musiikista voi kasvaa ihmiselle vahva olemisen ja elämisen tapa.

Timo Heinosen Sir Albert –projekti jatkuu uuden levyn muodossa lähiaikoina.



Savolainen ja King Drapes
Psychobillyä Worst Nightmare –bändillä Laitilassa aikanaan soitellut Sami Savolainen on jatkanut valitsemallaan tiellä, vai liekö rock and rollin tie valinnut miehen? Vuonna 1997 alkoi hänen King Drapes -bändinsä ura, ja heti seuraavana vuonna tuli levytyssopimus Saksasta. Nykyään heillä on brittiläinen Raucous Records ja kotimainen Turun Tähtituotanto –levyfirmat takanaan. Musiikillinen saldo Savolaisella King Drapesin kelkassa tähän mennessä on yli 40 julkaisua. 11 pitkäsoittoa, sinkkuja, EP:tä, biisejä kokoelmalevyillä, kappaleita elokuvissa, keikkoja eri maissa jne. Musiikki on Savolaiselle tällä hetkellä päätyö. Rokkarin unelmat ovat toteutuneet myös siinä suhteessä, että hän on saanut soittaa festareilla nuoruuden idoliensa Crazy Cavanin ja Matcboxin tyyppien kanssa. Itse asiassa häntä kysyttiin -03 matsboxiin kitaristiksi, mutta jälkikasvun ja oman erittäin toimivan bändinsä takia mies kieltäytyi kohteliaasti tarjouksesta.

Sami Savolainen keulalla ja King Drapes.

Samuli Jokinen
Haitaristi/kosketinsoittaja Jokinen on valmistunut 2005 Turun Musiikkiammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi ja erittäin lahjakas mies on toiminut monessa yhtyeessä. Koskettimien lisäksi hän on opiskellut klassista harmonikansoittoa 9 -vuotiaasta asti ja on kilpaillut Suomessa ja ulkomailla sekä osallistunut useille mestarikursseille. Jokinen toimii myös soitonopettajana. Hän on soittanut hieman kevyemmän kattauksen musiikkia Mikko Mäkeläisen ja Jenni Vartiaisen taustayhtyeissä. Tunnetuimpiin rockbändeihin kuuluu turkulainen The Crash, joka monen pettymykseksi lopetti 2009. Tuoreempi kiinnitys Jokiselle on Isoveli, joka vuosina 2004 -2011 toimi nimellä Brightboy tehden englanninkielisiä kappaleita. Tänä vuonna Isoveljeltä julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen LP nimeltä 2012. Jokinen on esiintynyt myös nykysirkusryhmä Agit-Cirkin esityksissä.


Zalo Duo
Jo aivan laitilalaisen bändikulttuurin alkuhämärää -70 –luvun alkupuolella Telecasterillaan valaissut Jyrki Lemmetti oli vuosikaudet kutakuinkin kokonaan soittamatta. Syynä aikanaan tapaturmassa viottunut käsi, jota on operoitu useita kertoja; soittajan kannalta kokonaan siinä onnistumatta. Lemmetti, omien sanojensa mukaan Rauman OKL:n laiskin oppilas teki useita vuosia peruskoulun opettajan työtään. Myöhemmässä vaiheessa hän kulki myös taidevalokuvauksen kentällä varsin pitkälle. Jossain kohden 90 –lukua kävi kuitenkin niin, että akustisen kitaran myötä hän alkoi löytää uudelleen soittamisesta mielihyvää. Omalla tavallaan hän myös kykeni voittamaan vamman tuomat rajoitukset ja on kehitellyt mm. omaperäisiä otteita. Lähiaikoina myös sähkökitarat ovat tehneet vahvaa paluuta Lemmetin keikkasoittoonkin. Todettakoon, että hänellä on kitaroiden osalta kohtuullisen huomattava kokoelma harvinaisia arvosoittimia.
Paljastui myös, että puolisonsa Hanna Salo oli laulajana todellinen luonnonlahjakkuus. Vuodesta 1998 asti he ovat esiintyneenä Zalo Duo –nimellä ja musiikki on ollut heillä päätyönä ja elämäntapana. Suomessa he ovat tietyissä musiikkipiireissä hyvin tunnettuja ja kaksi onnistunutta pitempää Englannin kiertuettakin on takana.
Zalo Duo julkaisi 2007 albumin World is mine. Omalta arvioltani se on monin tavoin mielenkiintoinen levy, joka ei tyhjene muutamaan kuuntelukertaan. Tänä kesänä lukuisten keikkojen ohella alkaa Zalo Duolla toisen LP:n purkitus.


Jyrki Lemmetti ja Hanna Salo ovat ZALO DUO.



Sarja päättyy, rokinsoitto Laitilasta kajahtaen ei. Kiitos kaikille haastatelluille ja myös muille jotka osallistuitte historiikin valmistamiseen. Keep on rockin in the free world!

T: Laihinen

maanantai 1. lokakuuta 2012

Osa 11


Pitemmän partituurin taiturit / I

Laitilalaista bändikulttuuria esitellyt historiikki päättyy esittelemään kahdessa viimeisessä osassa muutamia Laitilasta kotoisin olevia rockmuusikoita, jotka ovat kulkeneet musiikin saralla pitkälle. Monilla heistä on musiikki nykyään päätyönään. Toivon mukaan tämä pieni kattaus osoittaa perusteluja, miksi niitä bänditiloja kannattaa pitää yllä verovaroin, ja miksi sitä poppia ja rokkia kannattaa opettaa laitilalaisissa kouluissa ja musiikkiopistoissa. Monet haastatellut spontaanisti kiittelivät Laitilan santsauksia bändipuolelle.
Sisällöistä ja muista lieveilmiöistä voidaan olla hyvinkin eri mieltä, mutta varmaa on, että rock ja popmusiikki kuuluu tulevaisuudessakin kasvaviin aloihin. Soittaminen on yksinkertaisesti hauskaa, mutta nykyisin se tarjoaa myös lukuisia eri ammatillisia elinkeinoja. Rokkenrolliin kannattaa santsata aina.

Mitä se Mikkola Maukke nykyän teke?
Kitaristi Mauri Mikkola ehti Laitilassa olla monessa rock-touhussa mukana ja oli jo varhaisina vuosina tunnettu kovasta ja pitkäjänteisestä treenaamisestaan. Se toki myös näkyi ja kuului liukassormisena hevikitarointina. Hän muisteli, että joskus aikanaan kaikki mm. Betorasta vaivalla tienatut rahat menivät kitaroihin, vahvistimiin, äänitysvehkeisiin ja muihin välilaitteisiin ja uutuuspäkättimiin. Jossain kohdin hän alkoi kuitenkin suuntautua vakavammin musiikin opiskelua kohden ja hän muutti Laitilasta maailmalle. Erinäisten välivaiheiden jälkeen Mikkola valmistui muusikoksi Turun Konservatoriosta 2003. Oman soittamisen ja sävellystyön lisäksi hän opettaa nykyään pop –ja rockmusiikkia Musiikkiopisto Arkipelagissa ja Vakka-Suomen musiikkiopistossa. Asuu Turussa.

Mr. Jazz Kari Antila
Antilan varsinainen musiikki-innostus lähti liikkeelle siitä kun tätinsä osti hänelle suomalaisvalmisteisen Landola –kitaran joululahjaksi. Siihen mennessä hän oli opiskellut myös klassista pianoa 6 vuotta. Antila osaa soittaa todella monipuolisesti, mutta vuosien aikana jazz on vetänyt miehen ehkä lopullisesti puoleensa.  Hieman on mies myös alaa opiskellut: Helsingin Stadiasta Pop/jazz –musiikkipedagogiksi 2007 sekä jazzmusiikin maisteriksi Belgian Gentin kuninkaallisesta konservatoriosta 2006. Hän on myös asunut Belgiassa lähivuodet, joskin keikkaillut useassa maassa. Jutuntekohetkellä Antila oli jossain päin New Yorkia soittamassa ja vaikutteita ottamassa. Elokuussa hän menee studiolle tekemään uuden pitkäsoiton Manuel Dunkelin, Jaska Lukkarisen ja Ville Herralan kanssa. Koko liuta todella kovia jazztyyppejä. Antilalle voi antaa tunnustusta myös siitä, että Laitilassakin voi Musiikkiopistossa nykyään opiskella pop-jazz –kitaran soittoa. Hän aloitti tuon koulutuslinjan ensin Ugissa -93 ja vuonna -99 Laitilassa. Antilan pioneerityön ansiosta nykyään Vakka –Suomen Musiikkiopistossa voi opiskella jo muitakin soittimia kuin kitaraa. Antilan näin Turussa Apollossa keikalla, ja täytyy kyllä todeta, että on se aika kova pratu soittamaan. Ja kuten itse totesi, musiikki on siitä hyvä harrastus, ettei siitä oikein voi jäädä eläkkeelle ja periaatteessa oma soitto kuin paranee ja sakenee vuosien mittaan.

Kari Antilan aloittamana Laitilassakin voi nykyään opiskella 
Vakka-Suomen Musiikkiopistossa pop- ja jazz –linjaa eri soittimilla.



Veres ja Curimus
Vuonna 1998 aloittivat  Markus Rantanen ja Jarke Nieminen isoveljiensä jäljillä rokkarien tietä bändissä Mental Distortion. Polut ovat kulkeneet sen jälkeen musiikillisesti hieman eri tietä, mutta yhteisenä bändi-projektina tällä hetkellä on Veres. Varsin omaperäisenä coctailina orkesteri luo uutta musiikkia vanhojen kansanballadien melodioiden ja sanojen pohjalta. Skaala on laaja, väkevimmillään se on tyjäkkää heviäkin. Kokoonpanossa ovat Aini Tähtinen laulu, Markus Rantanen kitara, Jarke Nieminen rummut, Raisa Päivinen viulu, Leevi Pukki basso ja Teemu Tuovinen koskettimet. Ensimmäinen neljän biisin EP ilmestyi -09. Leskiäidin tyttäret –kappaleesta on laitilalaislähtöinen Rami Airola ohjannut varsin laadukkaan videon. Uusi EP ilmestyi 2012, ja Paola Suhonen ohjasi Ruusu ja Orvokki -kappaleesta tyylikkään musiikkifilmin.
Markus opiskeli klassista kitaransoittoa Laitilan Musiikkiopistolla, sen jälkeen hän on suorittanut musiikkipedagogin (amk) ja musiikin maisterin tutkinnot. Hän on tuttu myös Puukenkki –orkesterista, joka julkaisi Markus Siltamäen muistiinlaittamia vanhoja lauluja levyllisen 2011.
Niemisen ykkösbändi on taas omalla hevi-genrellään hyvässä nousukiidossa oleva Curimus. LP Realization julkaistiin tänä vuonna. Vahvalla työmoraalilla tehtyä musiikkia ja tavoitteet ovat korkealla. Niemisen luovat graafikon taidot myös näkyvät kaikkien bändiensä julkaisuissa.

Veres irroittelemassa bändikuvauksissa. 


Tohtor Rantala
Parinkymmenen vuoden aikana Wellu Rantalan bänditie on kulkenut linjassa Mad MonstersViides vuodenaikaDr. Doctor. Viimeisimmässä versiossa unohdettiin heti alussa omat biisit ja keskityttiin vetämään cover-biisejä kunnon tyylillä. Bändille teetettiin esiintymisasut ompelimossa ja luotiin Dr. Doctor-Cover-Show. Omalla alallaan bändi on Suomen huippuja ja kysyntää piisaa. Laulaja-kitaristi Rantala mainitsee kaikin puolin onnistuneena juttuna taannoisen 10 päivän rundin Sveitsin alpeilla laskettelukeskuksissa. Nykyisin keikkamäärä on rajoitettu noin 50 per vuosi, koska melkein jokaisella bändiläisellä on päiväduuninsa.

Wellu Rantala ja Dr.Doctor