Olin 2011 mukana paikallisessa Marrasmetelissä järjestystä
valvomassa. Ilmeisesti perkeleellisen mekastuksen avustuksella siinä oivalsin,
että Laitilassa on aidosti varsin mittava ja vuosikymmeniä kestänyt oma
bändikulttuurinsa. Lähialueilla ei ole vastaavaa.
Jutunteko kiinnostavasta aiheesta jäi muhimaan, ja
alkukeväästä ryhdyin tiedonkeruupuuhiin.
Itse kekkaloin bändijutuissa mukana
eniten 90 –luvulla, joten varhaiset vuodet ja 2000 –luku ovat olleet itselleni
kiinnostavaa uutta selvitettävää. No, toki tämä juttusarja osoittautui
laajuudeltaan aikamoiseksi ”pohjoiskarjala-projektiksi”, vaikka rajasin
mukaanotettavat bändit sillä alkuperusteella, että jos yksikin keikka on tehty
niin sitten killaa mukaan.
Tämän linjauksen yli jää valitettavasti todella suuri määrä
aktiivista laitilalaista soittajaporukkaa, bändejä ja persoonallisia yksittäisiä
soittajia. Kaikilla ei ole edes keikkailu ollut tavoitteena, soittaminen on
ollut tärkeintä. Ja osa nuorista soittajista on vasta tulon päällä
keikkalauteille.
Mutta ensin asian ytimeen.
Rock on tunnetta. Se on tapa elää. Rock on vapautta, voimaa,
kapinaa. Rock on vahvasti seksikästä. Perinteisesti bändisoitto
on ollut enemmän miespuolisten juttu – ei ole sattumaa, että Laitilassakin
useimmilla koltiaisilla kiinnostus soittamiseen on herännnyt samaan aikaan
testosteronin kanssa. Rock on modernin evoluution keino rockkukoille päästä sähköisten
soidinmenojen kautta parittelutilaisuuksiin – siitä nimikin alun perin juontuu;
rock and roll. Ja toki osaa flikkoja
on aina myös taidokkaat ja vetävännäköiset tyypit kiinnostaneet. Lähivuosina naisartistit ovat valloittaneet valtakunnallisella tasolla itselleen rockin ja
popin menestyjien paikkoja. Mikä on minusta hyvä asia.
Rockin soittaminen bändissä tarjoaa suuria fiiliksiä –
yhteistä tekemistä, omien ja muiden rajojen rikkomista. Ja sitä aitoa,
omaehtoisuudesta kumpuavaa uuden luomista, uusia yhdistelmiä. Omat biisit ovat tekijälleen aina
tuikitärkeitä.
Musiikki, saundit tuovat kylmiä väreitä ja syvempiä oivalluksia
elämästä.
Joka puolella rokkimeininkiin liittyy joskus toki myös ne nuoruudenvapautta
ja musiikin nostamia tunteita vielä ylemmäs boostaavat kemialliset virikkeet.
Esiintyminen muille keikkalavalta saattaa tarjota sellaisia
sisäisiä kokemuksia, mitä ei voi saada mistään muualta. Parhaimmillaan
soittajien ja yleisön välille muodostuukin se yhteisesti jaettava, syvästi
inhimillinen ja elämyksellinen voimakenttä.
Rakastelua hyvien biisien vällyissä,
kiteyttäisi ehkä runoilija.
Näitä juttuja aito rock on alusta asti ollut joka puolella
muualla, ja tietenkin sinne samaan universaaliin maailmaan on päässyt myös
laitilalaisten bändien ovista.
Vanhempi ja nykyinen soittajajengi lähti mielellään
haastattelujuttuihin mukaan. Kiitos. Sekin on osoitus, että ihmisille nämä bändijutut
koetaan monella tapaa tärkeiksi. Bändikulttuuri on ollut, ja on merkittävä juttu
Laitilassa.
