Osa 5

Meijerin bänditilat ja menestyksekäs 90- luku

Jossain kohden bändit haluttiin luonnollisesti pois metelöimästä aivan Laitilan keskustasta. Meijerin alakertaan ryhdyttiin tekemään kunnan toimesta bänditiloja. Ammattikoulusta tulivat oppilastyönä seiniä tekemään mm. musisoivat muurarit Joni Malmberg ja Jarmo Vainikainen. Moni muukin soittaja osallistui raksahommiin. Seitsemän treenikämppää avautuivat käyttöön vuonna 1989.

Bänditilojen toiseen päähän Timo Heinonen, Kalle Airisto ja Mikko Virtanen pystyttivät laadukkaan äänitysstudion nimellä Studio Big Yell. Miehillä oli samoihin aikoihin myös musiikkiliike Laitilassa Keskuskadulla. (Muita soittimia ja musiikkia myyneitä liikkeitä Laitilassa ovat olleet Sahe, Ugin Levy ja musiikki, PR-Musiikki ja Norpan Harrin liike.)

Studiolla oli iso merkitys sen suhteen, että paikalliset bändit ja muusikot pääsivät tekemään oikeita demoja, sinkkuja ja viemään biisiensä tekemistä studiotyöskentelyllä eteenpäin. Tällä oli oma juureva merkityksensä mm. Neon 2 –yhtyeen nousussa. Äänittämisen ja studiotyön loputon maailma on vienyt mukanaan myös Heinosta, josta on vuosien myötä kehkeytynyt alan vankka asiantuntija.

Yellow Mellow

Jyrki Varjo ja Sami Soini päättivät Kievarissa tummetessa illan perustaa bändin, ja vuonna 1989 starttasi Yellow Mellowin taival. Ensimmäisessä kokoonpanossa olivat Sami Soini basso, Jyrki Varjo kitara, Mika Niemelä rummut, Jussi Piirainen kitara ja Jouko Tissari laulu, joka lopetti ensimmäiseen keikkaan. Laulajia kokeiltiin, mm. Jukka Huhtala ja Lasse Lemmetti, kunnes -90 mikrofonin varteen tarttuu Pasi Laihonen. Tästä alkoi mureaa eteläboogieta soittaneen Jelkkarien kultakausi, ja bändi teki kymmenittäin keikkoja. Vinyylisingle ilmestyi -91. Syystäkin bändi saavutti suosiota mm. harrikkaporukoiden keskuudessa. Bändin jäsenten yksimielisesti paras keikka oli -91 Raumalla jenkkibändi Doc Hollidayn lämppärinä. Joskin joutuivat myös roudareiksi, koska Docin omat roudarit olivat juoneet liikaa rockenrollia. Yleisö diggasi Jelkkareista, ja kun he tulivat vetämään encorea oli miksari ehtinyt vääntää knappulat jo illan pääbändin säätöihin. Varjo muistaa millä helvetillisellä voluumilla oli kitarariffinsä tuutanneet sieltä ulos. Mutta ilta oli suuresta fiiliksestä tehty.

Rumpalit vaihtuivat, Yellow Mellow jatkoi vuoteen -97. Pari keikkaa oli 2005. Mutta juuri saamieni tietojen mukaan ovat Jelkkareissa taas plugit kiinni ja volumit kaakossa vanhalla kokoonpanolla – kunnanrumpali Mika Luodolla ryyditettynä – joten ehkäpä orkesteri vielä lauteillakin nähdään.

                                            Pirun komioi eteläboogiemiähi Raumal 1991.

Snake Eyes

Bändi perustettiin 80 –luvun loppupuolella – alkuperäisjäseninä Joni Malmberg laulu, Henri Aitakari kitara, Jarmo ”Wäkä” Vainikainen basso ja rummuissa Mika Suominen. Myöhemmin mukaan tuli kitaroimaan Jani Varjo. Snake Eyes voitti Vakka-Suomen rockmestaruuden 1991. Myöhemmin Varjo jäi pois, ja Suomisen tilalle tuli Mika Luoto. Englanninkielistä rockia soittanut bändi kelpasi monille keikoille. Herroille on jäänyt mieleen eräs Kukonkulman  Laitilan Elmun 70-luku-bileiden keikka, johon varustauduttiin sen ajan todella tiukalla vaatetuksella. Ei meinannut bibeleissä veri kiertää. Bändi lopetti -96.

Pieni höyryinen sivutarina näiltä ajoilta – Malmberg ja kumppanit olivat rakentaneet Meijerin pihalle pressuvirityksellä telttasaunan. No eipä siinä mitään, puita pesään, roitit pois ja löylyn penkille. Ja juuri kun tyypit ovat makoisissa löylyissä niin eiköstäs poliisit paikalle. Ajan suvaitsevaisuutta kuvastaa se, että poliisit kehoittivat jätkiä siivoamaan ”tuan ryjäkasan poies sitten kun olette saunoneet.” Näin tapahtui.

Snake Eyes vetämässä kireästi Kukonkulmassa: Henri Aitakari, Joni Malmberg, Mika Luoto ja Jarmo Vainikainen.

Punkkareita Kaevlan puskista

Vuosina 90-92, poissa muista ”tuhotöistä” Kaivolassa Mäkilän pihaparakissa treenasi täysillä ja lujaa Madhouse Monsters: Kristian Sukari kitara, Jani ”Maunt” Valtonen laulu ja rumpalina Marko ”Riihis” Mäkilä. Bändi opetteli käytännössä Klamydian koko tuotannon, mutta teki myös omia biisejä ja sävelsi M-A Nummisen tyyliin virsikirjoista ja lastenkirjoista punkversioita. Pirun pitkään ohjelmistoon kuuluivat mm. Hesburgerin mainokset. Jossain vaiheessa ensin basistiksi, sitten kitaristiksi tuli nyt jo edesmennyt Jonne Kylä-Kierola.  Basistiksi Tero Nurmi, ja jossain kohdin orkesterin uudeksi nimeksi piirtyi Näkymätön kauppatavara.  Bändi teki keikkoja ja demoja, toiminta loppui -97.

Mäkilä ja Nurmi jatkoivat myöhemmin soittouraansa alun perin Uudessakaupungissa perustetussa Extaasi –bändissä. Raskasta metallia soittanut bändi teki 14 vuoden aikana runsaasti keikkoja. Rujo –albumi ilmestyi 2006, Lyijy –EP jäi viimeiseksi taltioinniksi ja purkutelakka kutsui bändiä -09.

Mäkilällä on sen jälkeenkin sivubisneksenä ollut ohjelmatoimisto/levy-yhtiö ExTemporeChords. Soittokaan ei ole häneltä jäänyt, tuurausten lisäksi tänä vuonna julkaistaan Synti –nimisen bändin tuotantoa, jossa Riihis paukuttaa kannuja.

Näkymätön Kauppatavara vuonna 1997 Munamarkkina-keikan alla: Jani Valtonen, Tero Nurmi, Jonne Kylä-Kierola, Marko Mäkilä ja Mika Eronen.

The Mannapuuroa band Munamarkkinoilla

Eräs osoitus laitilalaisesta kekseliäästä bändiosaamisesta vuodelta -93. Joku sai oivan idean, että soitetaan torilla Black Sabbathia ja muita vanhoja heviklassikoita, mutta tuplamiehityksellä.  Ukkosmyrskyn jälkeisenä iltana laulajina olivat Joni Malmberg ja Michael Rantanen, basisteina Jarmo Vainikainen ja Esa Reivo, kitaristeina Mauri Mikkola ja Henri Aitakari. Saman tahdin rumpaleina iskivät Mika Rinteelä ja Mika Luoto. Aitakari mainitsi tämän yhdeksi hienoimmista keikoistaan missä oli soittanut. Oli hyvänfiiliksen keikka myös yleisön puolelta koettuna.

Seuraavassa jaksossa hypätään Neon 2 –huuman kyytiin

Osa 4

Musiikkityylit monipuolistuvat

Alex Stone Group osa 2

Vuonna 1985 Timo Rainio siirtyi ASG:n laulajaksi ja Marika Laine soitti koskettimia. Tuohon aikaan pruukattiin ottaa taiteilijanimet, ja englanninkielistä heviä esittivätkin Timo Rainion muistin mukaan Mary Queeny (Marika Laine), Randy Lionheart (Mauri Mikkola), Ran Revenge (Kimmo Jokila), Duzzy Blizzard (Timo Heinonen) ja Sammy Rayn (Timo Rainio). 

Sittemmin Mikkola ja Laine lähtivät, ja kitaristiksi ASG:hen tuli Raumalta  liukasnäppinen Jouko ”Jokke” Piirainen. Kokeilujen jälkeen biisien englanti vaihtui suomeksi ja tyylisuunta funkahtavaksi rockiksi. Tämä ASG oli  omaperäisyydessään selkeästi edellä aikaansa. Sanoituksetkin olivat varsin ronskia tavaraa.

Bändikilpailun voitto Turussa toi palkinnoksi sopimuksen levy-yhtiö Poko Recordsin kanssa. Bändi levytti vuonna 1991 albumin Vaapula vissun. Sitä ei kuitenkaan boostattu kunnolla eteenpäin, eikä muutoinkaan levy-yhtiön toiminta ASG:n kanssa ollut aivan sieltä rehdimmästä päästä. Toinen levy jäi ilmestymättä.

Stormchild ja tuplabasarihevi

Mauri Mikkola lähti rakentamaan Laineen talon naapurista uudenlaista bändikuviota vuonna -88. Ensimmäisessä Stormchild -versiossa soittivat Mikkolan lisäksi Mika ”Aaltsi” Aaltonen rummut, Esa Reivo basso, Marko Laihinen kitara ja Petri Vihavainen laulu. Bändi siirtyi treenaamaan Laineen talon viereiseen Ahtalan taloon jossa oli aiemmin toiminut erityisnuorisotyön pilottihanke Hyrrä. Tuotetusta metelistä valitettiin useasti ja allekirjoittanut muistaa, miten korvat soivat kuukausikaupalla stereona putkeen.  Korvatulpat tulivat muotiin myöhemmin. Pihapiirissä oli muutakin sättämmistä kun ulkorakennus paloi.

Tyylisuunta oli melodista ja varsin ripeää tuplabasarikompilla tahdistettua hevimeteliä. Bändi teki lähes jokapäiväisen treenaamisen päätteeksi yhden takakireän keikan Poterossa. Pian sen jälkeen ensimmäinen versio hajosi – nuoruuden muut houkutteet veivät voiton.

Bändi jatkoi pian Mikkolan johdolla kovaa kyytiä uudella innostuneella miehityksellä: Michael Rantanen laulu ja basso, Sami Tuuna kitara, Mika Luoto rummut. Myöhemmin Rantanen keskittyi lauluun ja Esa Reivo tuli basistiksi. Marko Laurén toimi välillä bändin basistina. Stromchild teki parisenkymmentä keikkaa, oli välillä Demonrace –nimellä, sisälsi runsaasti miehistökokeiluja ja hajosi 90 –luvun alussa.

Worst Nightmare

80-luvun loppupuolella Laitilassa soi myös harvinaisempi musiikkityyli psychobilly. Jokusen keikankin tehneessä Worst Nightmare –bändissä soittivat Kari Leino laulu ja kontrabasso, Arsi Pohjonen rummut ja Sami Savolainen kitara. Sami oli jo 6 –vuotiaana saanut väkevän musiikillisen innostuksen kotoaan, kun isosisko kuunteli Johnny Burnettia ja Eddie Cochrania.  Myös isäukko oli armoton Elvis, Little Richard ja Stevie Ray Vaughan –fani.  Vaikka alkutaival oli melko pienimuotoista, Savolaisen bootsit oli tehty kävelemään rokkenrollin tietä. Siitä menestyksekkäästä taipaleesta myöhemmin lisää.

Natusan Club ja punkmeininki!

Vuonna -88 perustivat Manne ”Mane” Sorri ja Marko ”Mako” Turunen Natusan Clubin. Silkkaa punkin soittamisen riemua! Bändi teki 48 keikkaa ja päättyi vasta -03 kun kitaristi Turunen vaihtoi punkinsoiton maratontossuihin. Pumpussa oli paljon vierailevia soittajia ja studioäänitteitä kertyi lukuisia. Mainittakoon ”viralliset” CD-EP:t  Alla silmukan ja Aurinkoon vuodelta -98. Sinkku ilmestyi vielä -02. Mane alkoi aikanaan soittamaan bassoa kun laitilalainen rokkenrollin yleismies Pitkäkankaan Seppo oli sellaiset vehkeet tuonut punkkarpoikain soittomökkiin Suontaan Kaulioon. Natusanin rumpaliksi tuli Sami ”Sammy” Virta ja kitaraa soitti myös Toni ”Ona” Salminen. Muita Sorrin ja Turusen pohjustamia virityksiä olivat Maukoset, jonka tavoite oli soittaa Suomen jokaisessa kaljapubissa – ei ihan onnistunut, mutta Männäistentuvan housebändiksi pääsivät. Ja sitten raumalaisella Riku Laaksolla vahvistettu Darbies, joka teki tavoitteensa mukaan yhden EP:n, keikan ja sitten hajosi.

Munamarkkinat ovat tarjonneet paikallisille bändeille paljon esiintymistilaa. Tässä veivaamassa pitkälinjan punkbändi Natusan Club: Marko Turunen, Sami Virta ja Manne Sorri.

Nefernefernefer

Laineen talolla treenasivat 80-luvun puolivälissä myös sellaiset nuoret miehet kuin Kalle Airisto basso, Janne ”Nasse” Jurttila rummut ja Rami Alanko kitara. He olivat laulajaa vailla, ja kysyivät toimeen Timo Rainiota. Hän kävikin muutamissa treeneissä, mutta ehdotti sitten velipoikaansa Jussi Rainiota, jota piti kumminkin kohtalaisena laulajana.  Timo sai tehdä aika paljon suostuttelutyötä, mutta viimein Jussi kuitenkin pöräytti Taunuksellaan Laineen talon pihalle. Vaikka Alangon ensireaktio kyseisestä verkkarimiehestä oli että ei j….lauta, niin ensimmäisten treenien jälkeen asia oli selvä. Homma toimi. Jossain vaiheessa englanninkielisen, kevyemmän rokin rytmittäjäksi vaihtui ”Rauman paras rumpali”, 15-vuotias Jari Varjo.

Alanko kumppaneineen diggali vähän erilaisesta musiikista kuin muu, selkeästi hevipitoisempi Laineen talo väki.  Suosikkeja olivat mm. U2, David Bowie, Cure, Alarm, Big Coutry ja Duran Duran. ”Sinitukkaiset futuristit” aiheuttivat talossa terveellistä närää, ja kateutta taisi olla soittimista tai tyyleistä puolin ja toisin.  Tämän seurauksena Laineen talolla tapahtui erilaista kummittelunomaista jäynää: tyhjiä pulloja ilmestyi pussikaupalla nurkkiin, tai piimää tai silakoita lemuamaan toisten soittokämppien kaappiin. Taisi paskapökälekin olla jonkun lattialla tervetuliaisena. No, pojat ne on poikia.

Neferit tekivät keikkaa, ja bändikilvan voiton myötä saivat CBS-levy-yhtiön kanssa sopimuksen. Alanko oli tuonut Mika Waltarin –kirjasta bändille nimen, mutta levy-yhtiö vaati sen muuttamista. Nefereistä tuli Bohemia.  Yhtyeen keikoilla taustalaulajina olivat myös Sanna Raivo ja Susse Pihlaja. Kaikki alkoi hyvällä kohinalla T.T Oksalan toimiessa tuottajana, mutta lopulta vain kaksi sinkkua julkaistiin. Loppulevy jäi julkaisematta kokonaan. Bändi hiipui vuosikymmenen taitteessa – se polku ei odotuksista huolimatta vienyt mihinkään.

Nefernefernefer josta tuli Bohemia. Jussi Rainio, Rami Alanko, Kalle Airisto ja Jari Varjo.

Sarjan seuraavassa osassa siirrytään Meijerin bänditiloihin ja 90 –luvulle.

Osa 3

Sivukyliä pitkin Laineen talolle

Kun laitilalaisten bändien treenipaikkana ollut Käräjätalo purettiin 1981, niin nuorisosihteeri Kari Aavasaari sai järjestettyä keskustan tuntumasta Opistotalon läheltä ns. Laineen talon bändien uudeksi harjoituspaikaksi. Nykyään siinä toimii kaupungin ryhmäperhepäivähoito. Kunnan suunnasta tulleista ukaaseista huolimatta tottakait joissakin kämpissä soittamisen ohessa joskus myös biletettiin, juotiin viinaa, pidettiin ”mopokerhoa”. Jollekin taisi välillä talo olla asumispaikkanakin. Mutta joku tolkku oli silti mukana; talo haluttiin pitää soittajien käytössä ja arvokkaita soittimia varjeltiin voroilta.

Kuvan vasemmassa ylälaidassa kahden kuistin Käräjätalo, joka toimi vanhuutensa päivinä myös bändien viriilinä treenipaikkana. Talo purettiin 1981. [Tämä kuva on Jukka Vehmaksen kulttuurivarastoista ja hänen arvionsa mukaan valokuva on otettu melko varmasti alkukesästä 1956. Lisätietoja saa kirjasta Laitila 1900-luvulla.]

Moonshiners tiputtelee uusia soittajia mukaan

Laineen talon ensimmäisiä uusia bändejä oli koulun musiikkiluokan jamipohjaisten opettelujen jälkeen perustettu Moonshiners. Instrumentaalista hevirokkia soittivat Sami Soini rummut, Timo Heinonen basso ja Riku Koskinen ja Mauri Mikkola kitarat.  Bändi teki muutaman keikan. Soini muisteli miten he olivat Heinosen kanssa tilanneet koulukeikalle tuhdisti kylmäpakattua hiilihappojäätä. Jostain hommattiin iso pataviritys ja siihen ”roudari”  Vihavaisen Pepe kantoi  käytävältä hiki hatussa vettä ja sai aikaan aivan ihan helvetillisen höyryämisen.  Oli vähän manuaalisempi savukone, mutta asiansa ajoi. Bändi toimi vuoteen -84.

Mad Monsters järjestää discoa ja yleisöä

Vuonna 1981 pikkuserkut Wellu Rantala kitara ja laulu, Harri Jakonen basso ja rumpali Petri Tanhuanpää päättivät myös jostain syystä perustaa bändin. Treenikämppä oli Silossa Jakosten vanhassa asuinrakennuksessa. Keikkojen suhteen herrat olivat varsin kekseliäitä: he järjestivät discoja Poterossa ja kuinka ollakaan, pääesiintyjänä oli heidän Mad Monsters –yhtyeensä.  Myöhemmin yhtye sai pari isompaakin keikkaa mm. Eppu Normaalin kanssa samassa rokkiteltassa Laitilassa. (Kyseessä oli Rock-Syke konsertti Tuunan kentällä -86 ja esiintymässä Monstersien ja Eppujen lisäksi olivat paikalliset Nefernefernefer, RAN ja Alex Stone Group.)

Mötikät hiipui 80-luvun lopussa, mutta myöhemmin Tanhuanpää houkutteli Rantalan Ugiin jammailemaan muutaman tyypin kanssa, ja siitä kehkeytyi bändi Viides vuodenaika. Miehistöt vaihtelivat, mutta ensimmäinen bändin nimeä kantanut LP ilmestyi -97. Tarina kuitenkin jatkuu myöhemmin, kun Rantalasta tulee tohtori.

Mad Monstersien bändikamat komiassa ojossa soittotorpan nurkassa.

Alex Stone Group

ASG treenaili ensin Kalannissa, ja alkuperäiskokoonpanon muodostivat Kimmo ”Kike” Jokila rummut, Juha Lohisto basso ja Aki Wahlman kitara. Wahlman siirtyi kuitenkin pian kokkiopintojen suuntaan, ja laulajaksi tuli Jouko ”Zoke” Tissari. Lohiston lopetettua Kike pyysi Mikkolaa ja Heinosta mukaan bändiin ja treenipaikaksi vaihtui Laineen talo.  Omaa englanninkielistä heavya esittänyt orkesteri teki tällä kokoonpanolla keikkoja jonkun verran.

Mikkola muistaa erään ilmestyksenomaisen välikohtauksen, kun ASG oli valmistautumassa Kalannin urheilutalolla keikkailtaan. Eräs bändin jäsenistä tuli säikähtäin paikalle ja ilmoitti että nyt oli vissiin järki lähdössä! Hän oli äänien takia kurkannut pukuhuoneen saunaan ja nähnyt siellä lauteilla tummahipiäisiä kavereita turkit päällä. Asiaa lähdettiin miesvoimin tarkistamaan ja toden totta, näin oli. Siellä oli kuvatunlainen, eräs nelihenkinen ulkomainen breakdance-ryhmä vähän Suomen talvea lämmittelemässä veks ennen illan esiintymistään.

Wellcome Band ja RAN

Jyrki Lemmetillä oli yhtye nimeltä Wellcome Band jossa hänen lisäkseen olivat eri paikkakunnilta Jussi Zenger basso, Erik Gylphe laulu ja rumpalina Kari ”Happo” Haapanen, jonka tilalle tuli viime vaiheissa Pasi Laihonen.  Tämän jälkeen -84 muodostettiin uusi bändi RAN, jossa soittivat Lemmetti,  Laihonen, Heikki isotupa basso ja Kari Antila kitara & koskettimet. Laulajaksi tuli Uudenkaupungin suunnasta Timo Rainio.  Bändi soitti englanninkielistä melodista hardrockia. Rainion jälkiarvion mukaan bändissä oli paljon soittotaitoa ja vielä enemmän taiteellisuutta. RAN teki vajaat 10 keikkaa.

Tapahtuu samoihin aikoihin toisaalla

Sillantakana Tuomisen kämpässä -85 tietämillä virittelivät ahkerasti ensimmäistä oikeaa bändisoitantaansa Mika Tuominen rummut, kitaroissa Joni Malmberg ja Henri Aitakari ja Marko Laurén basso. Myöhemmin hekin saivat Laineen talon vintistä oman kämpän, ja Waste Bit – bändi syntyi.  Edellä mainittujen lisäksi vuorollaan siinä soittivat myös Mika Rinteelä rummut, Esa Reivo basso ja saxofoni ja laulajana raspikurkku Juha Laihonen, joka oli vaihtanut Perkkolasta ostetun kitarastyrkkarinsa mikrofoniin. Joni Malmberg muistelee erityisellä lämmöllä näitä nuoruuden rock-aikoja – hauskaa pidettiin, naisia oli käsivarret täynnä ja ego oli suurempi kuin Stormchildin keikkabussi. Mikä oli suuri sekin. Hukkapalasta muotoutui myöhemmin Snake Eyes.

Aivan samoihin aikoihin Rantasen autotallissa Huovinmäentiellä myös nuori rokki jytisee. Crypt –orkesteri oli Michael Rantanen laulu ja basso, Sami Tuuna kitara, ja Mika Luoto rummut. Myöhemmin mukaan tuli toiseksi kitaristiksi Niko Järvinen. Hevi soi, paitsi aika usein ei, kun autotallissa myös majaillut kani söi piuhoja poikki. Saattoi olla kyllä ihan kostotoimenpide metelistä.

Osa 2

Bändi-innostus ottaa tulta alleen

Munasta kuoriutuu jytää: Johnnie Walker Band

Vuonna 1975 Laitilan Sanomat oli tehnyt jutun luokkabändistä nimeltä Muna. Soittajina Hannu Rantanen kitara, Pasi Laihonen rummut ja Jari ”Mikki” Mäkinen basso. 15-vuotiaat nuoret ovat kaikki samalla oppikoulun 5 C –luokalla ja uhkana oli, miten käy bändin kun poikain koulu loppuu.

Saman vuoden syksyllä – useiden nimivaihdosten jälkeen – kuitenkin samat nuorukaiset jatkoivat nimellä Johnnie Walker Band. Myöhemmin Veikko  ”Veksi” Aavasaari tuli bändiin basistiksi, ja Mäkinen siirtyi toiseksi kitaristiksi. Monet aikalaiset muistavat JWB:n selkeästi ensimmäisenä laitilalaisena kunnon rokkibändinä. Muun muassa eräs Jyrki Varjo kävi ahkerasti JWB:n keikoilla, ja sanojensa mukaan vaikuttui suuresti Laihosen soitosta sieltä läpinäkyvien Wooding-rumpujensa takaa. Oli tyylikkyydessään jäätävän viileää, ja esikuvana sai Jykänkin innostumaan rockbändisoitosta.

JWB esitti ajan tavan mukaan muiden yhtyeiden biisejä eli covereita. Pasi Laihosen mukaan jossain kohden ei keikkasetti juurikaan eronnut Hurriganesin biisilistasta. Remu ja kumppanit kun olivat silloin todella kuumaa rautaa. Keikkoja JWB teki varsin paljon, noin viisikymmentä. Muun muassa Sepplän koululla. 70  -ja 80 –luvuilla tehtiin kunnan toimesta paljon raittiustyötä, ja toki myös whisky-merkistä nimensä ottanut JWB esiintyi näissä illoissa oivana porukan sisäänkorkkaajana.

Helmikuussa -78 oli Laitilan Sanomissa julkista selkkausta, kun JWB sai syyttä suotta lemput treenipaikastaan yhteiskoulun alakerrasta. Klassista musiikkia sai siellä treenata, rokkia ei.

Huhtikuussa -79 Johnnie Walker Band voitti Kalannin Urheilutalolla Vakka-Suomen rockmestaruuden. Yhtyeen taival loppui seuraavana vuonna.

                                        Johnnie Walker Band keikalla jossain päin Laitilaa.

Rainshelter

Vuoden -77 tietämillä esiintyi koulun discossa JWB:n kanssa trio, jossa soittivat Heikki Isotupa basso,  Timo Väänänen kitara ja Sauli Soini rummut. Biisit olivat Hurriganesia, Alex Harvey Sensational Bandia mutta myös uunituoreesta punk-ajasta siivutettuja. (Laitilassa digattiin enemmänkin punkista ja uuden aallon musiikista; fiftari-meininki kaikkine tykötarpeineen keskittyi ”Vakka-Suomen pikkuamerikkaan” Uuteenkaupunkiin.) Väänänen muutti Turkuun, ja Rintasen Marko soitti välillä bassoa. Tämän yhdistelmän jälkeen alkoi rakentua Rainshelter, jossa soittivat ensin Soinin, Isotuvan ja Jyrki Varjon lisäksi kitaraa Tommi Laine ja laulajana oli Petri Rytsölä. Hän jäi armeijaan, ja Laine keksi muuta puuhaa joten Isotupa otti myös trion vokalistin toimen. Rainshelterin setti koostui Bad Co:n, Rollareiden ja Freen biiseistä. Yksityiskohtana mainittakoon, että Leivon Kitta soitti hetken rumpuja ennen Soinia. Naispuolisia soittajia ei laitilalaisissa bändeissä kovin montaa ole mukana ollut. Rainshelter teki jonkun verran keikkoja Vakka-Suomessa ja oli mukana myös SM-kisojen karsinnoissa.

                   Rainshelter eli Heikki isotupa, Sauli Soini ja Jyrki Varjo.

Riku and the Boys

Hartikkalanmäessä perustettiin 1979 tietämillä paikallisista voimista bändi, jossa soittivat Riku Heijari ja Kari Antila kitarat, Jari Laiho basso ja Petri Rinne rummut. Nimeksi tuli Riku and the Boys, joka myöhemmin jatkoi nimellä Laine Group treenipaikan mukaan nimettynä. Ensimmäinen keikka oli Poterossa, ja Antila muisti biiseistä ainakin Neil Youngin Hey Hey My My ja Sex Pistolsin Anarchy in the UK. Antila oli aluksi soittanut myös pätkän legendaarista Eddie Van Halenin Eruption sooloa introksi, kun oli jollain tavalla kyennyt levyltä hiffaamaan korvakuulolta Eddien tapping-tekniikan. Antilan mukaan orkesteri teki 5 -10 keikkaa vuosittain. Eipä tainnut Antila arvata Poteron ensimmäisellä keikallaan, että vuoteen 2012 mennessä niitä on hänelle kertynyt noin 3000.

Nuorisokellari eli Potero Laitilan Urheilutalolla tarjosi nuorisolle monenlaista  virikettä: jytää ja discoa!

Huippubändit kävivät keikoilla liki Laitilaa

Rokinmelskeestä kiinnostuneille laitilalaisille on aikanaan hyviä keikkoja ollut tarjolla runsaasti aivan nurkilla. Kalannin urheilutalo kuului 70 ja -80 –luvuilla Suomen huippubändien keikkarundien vakio-ohjelmistoon ja oli lähialueen nuorison keskuudessa suosittu kohtaamispaikka. Sen liepeillä harrastettiin runsaasti myös alkoholin juontia, tappeluksia ukilaisten ja kalantilaisten kanssa sekä puskissa esiavioillista suhdetoimintaa. Raumalla bändipaikka oli Ooperi ja Köyliössä Lallintalo. Laitilan Urheilutalolla ovat olleet konsertoimassa mm. Peer Gynt ja Dingo. Ihoden Kirikalliolta on monella laitilalaisella unohtumattomia nuoruusmuistoja. Osalla ne kirvelee vieläkin.

Paikallinen keikkatarjonta

Paikalliset ravintolat ovat aina tarjonneet myös bändeille esiintymispaikkoja. Kievari, Kukonkulma ja Pub Pikkuveli etunenässä.

90 –luvulla toimi vilkkaana paikallinen Elävän musiikin yhdistys, joka järjesti teemailtoja sekä keikkoja laitilalaisille ja muille bändeille.

Tuoreita rock ja pop-musiikkitapahtumia ovat Laitilassa olleet Wirvoitusjuomatehtaan järjestämä Kekri – juhla, joka suuren suosion myötä saa jatkoa tänä vuonna.

Myös laitilalaisten Jani Pihalan ja Mikko Laineen perustama Tehdas-festivaali virvoittaa taas paikkakuntaa. Tänä vuonna viidettä kertaa toteutuva festari on kaksipäiväinen ja järjestetään 18. -19. elokuuta.

Seuraavassa osassa siirrytään 1980 –luvulle ja Laineen talon viriilin bänditoiminnan aikakauteen.

Osa 1

Varhaiset vuodet

Laitilassa tanssattiin ja humpattiin innokkaasti ajan hengen mukaisesti vielä 1960 –lopulla ja 1970 –luvun alussa. Paikallisia orkestereita olivat mm. Esko Juhani Mäen yhtye, ja Kaasalaisen Lassella oli oma porukkansa. Tanssin iloja kansalle soi myös Tatu Lemmetin yhtye. Rockin räimeestä ei ollut tietoakaan.

Mutta, kuten kaikissa suurissa tarinoissa, tässäkin on se oma pandoran lippaansa, jonka avaamisesta kaikki alkaa. Laitilan bändikulttuurin avausfanfaariksi voidaan nimetä se tapahtuma, kun Vehmaksen Jukka sen ensimmäisen sähkökitaransa sai. Joku voisi todeta että no niin tietyste, pit se ny arvatakki. Kitaran merkki oli Hagström Kent ja vahvistin FBT.  Siitä me lähdetään.

Hermannin Nuorisoseura kokoontuu

Jukka Vehmas oli kuullut ja nähnyt Urheilutalon Poterossa ukilaista S.Wälikäsi –bändiä, jossa soitti mm. Jussi Zenger. Ilta iski innostuksen rokkikipinää nuoreen mieheen. Vuonna 1971 Jukka alkoi koota ensimmästä bändiä kasaan. Kyösti Laihi tuli mukaan Elkatone-sähköuruillaan, ja rumpaliksi ryhtyi Eero Leivo, jonka kotoa kellarista löytyi myös treenikämppä. Bändin nimeksi tuli Hermannin Nuorisoseura, josta käytettiin myös lyhennettä HNS. Basistista vain oli pula. Kappalevalintoihin vaikutti vahvasti Creedence Clearwater Revival eli CCR, joka oli kaikkien suosikki. Orkesteri taipui kuitenkin monenlaiseen tyylisuuntaan, ja teki myös tanssikeikkoja mm. Kaivolan Havupirtille. HNS soitti myös ensimmäisillä Laitilan Munamarkkinoilla 1972.

Rock-tyyppiseksi HNS:n toiminta muuttui kun -73 kämpille tuli pitkätukkainen pojankloppi Jyrki Lemmetti Fender Telecaster kädessään ja Vox toisessa. Vehmaksen arvion mukaan Jimi Hendrixiä vahvasti digannut Lemmetti oli jo tuolloin kovan luokan kitaristi. Laihi siirtyi basistiksi, ja silloisista sen ajan suomalaisista rockbändeistä innostusta tarjosivat Tasavallan Presidentti ja Wigvam. Lyhyehkön historiansa aikana HNS teki noin 40 keikkaa. Bändi hajosi

-74 ja Lemmetti ja Laihi siirtyivät progressiivisemman populaarimusiikin tielle. Vehmas perusti Leivon Epon ja Kaitilan Harrin kanssa tanssiorkesterin, joka jatkoi aina vuoteen 1980.

Alkutaipaleella tärkeää työtä Laitilassa bänditoiminnan heräämisen eteen teki muusikko ja trumpettimies Pauli Sojakka, joka veti Kansalaisopistossa jonkunsortin kevyen musiikin kurssia. Sojakan kanssa J. Lemmetti teki muuten elämänsä ensimmäisen keikan palokunnan pikkujouluissa: Delilah ja Katariinan kamarissa -kappaleet kitaralle ja trumpetille.

Toinen merkittävä bänditouhun avittaja Laitilassa oli -77-81 nuorisosihteerinä toiminut  Kari Lehmusvuori, jonka ansiosta mm. Käräjätalo tuli bändien treenipaikaksi vuodesta -77 vuoteen -81, jolloin talo purettiin. Sama mies auttoi Laineen talon saamisessa bändien käyttöön.

Hermannin Nuorisoseura: Jyrki Lemmetti, Jukka Vehmas, Eero Leivo ja Kyösti Laihi.

Naavan lämmin nipistys ja puhrasta progea

15 –vuotiaat Jyrki Lemmetti ja Kyösti Laihi alkoivat HNS:n jälkeen tehdä omia kappaleita, ja Juha Kaira ryhtyi tekemään biiseihin tekstejä. Rumpaliksi tuli Jari Nordman ja basistiksi Juha Jokiranta.  Bändi sai Kairan keksimänä myös melko progressiivisen nimen: Naavan lämmin nipistys. Yhtye soitti muutamilla koulukeikoilla ja Raumalla yhden keikan. Vuonna -75 yhtye voitti Turussa valtakunnallisen nuorison taidetapahtuman osakilpailun. Tuomaristo antoi kiitosta ”instrumenttien saumattomasta yhteistyöstä ja soittajien teknisestä osaamisesta. Muistan sinut –kappale antoi myös nautittavia sointuyhdistelmiä ja rytmisiä kontrasteja.”  Jatsahtavuutta unohtamatta.

Tämän bändin loputtua Laihi siirtyi Kaamos-nimiseen proge-bändiin, jonka ainut LP-levy Deeds and Talks vuodelta -77 on vinyylinä keräilyharvinaisuuksia. Jyrki Lemmetti jatkoi omia opiskelujaan ja perusti yhtyeen Wellcome Band, josta seuraavassa osassa lisää. Vuonna -78 WB:n erään keikan jälkeen Jimi Sumén pyysi Lemmettiä bändiinsä, mutta juttu kariutui koska Jyki oli juuri lähdössä inttiin, ja Sumén lähti tunnetuin seurauksin Englantiin.

Naavan lämmin nipistys: Jari Nordman, Kyösti Laihi, Juha Jokiranta ja Jyrki Lemmetti.

Punk syöksyy ennenaikaisesti lavalle Laitilassa!

Jyrki Lemmetti muisteli huvittuneena myös eräät aikaansa edellä olleet punk-henkiset iltamat yhteiskoulusta noinvuodelta -74. Ainutkertaisessa kokoonpanossa Lemmetti soitti rumpuja, Kyösti Laihi urut, Jari Nordman kitara, Arto Jäspi basso ja musikaalisuutensa ansiosta päätähtenä oli Juha Kaira kitaroineen. Pauli ”Great” Halonen Show panosti näyttäviin esiintymisasuihin ja varsin värikkääseen lavameininkiin. Musiikillinen pääteos perustui televisiossa tuolloin pyörineeseen Batmanin tunnusmusiikkiin, jonka joukkoon Kaira varioi heviriffejä ja melodioita mm. Omo-mainoksesta. Valveutuneesti sivistynyt opettaja Valto Vaalikivi näki esityksessä ilahtuneena selkeästi aidon happeningin aineksia. Eräs jonkun verran punsissa ollut yleisön edustaja tosin totesi show´n loppupuolella, että ”Te soitat raskast musikki.”

Kiitokset

Kiitos tiedonlähteille hyväntahtoisesta osallistumisesta :

Jukka Vehmas, Pasi Laihonen, Jyrki Varjo, Sauli Soini, Kari Antila, Jyrki Lemmetti, Hanna Salo, Mauri Mikkola, Timo Heinonen, Sami Soini, Timo Rainio, Rami Alanko, Wellu Rantala, Manne Sorri, Esa Reivo, Jussi Piirainen, Mika Luoto, Sami Savolainen, Joni Malmberg, Henri Aitakari, Suvi Aitakari, Kristian Sukari, Matti Vehmas, Marko Mäkilä, Antti Marttala, Jarke Nieminen, Markus Rantanen, Pyromaniac, Lauri Heinonen, Jani Varjo, Matias Heikkilä, Markus Hurme, Mikael Ruoho, Riku Kettunen, Juha Isotalo, Jesse Heinonen, Jani Pihala, Juhana Sarkki, Riikka Johansson, Teemu Hämäläinen, Ilkka Simola, Laitilan Sanomien arkistot, Nuokkarin leikekokoelma.