Osa 10

Tuoreet kattaukset tämän päivän bändeistä, joissa jyrisee paljon laitilalaista soittovoimaa ja vimmaa.

Koveri

Tiukka bilebändi soittaa keikoillaan nimensä mukaisesti suomirokin parhaimmistoa. Laulajina ovat Aleksi Kaitila ja Noora Maantila, Ona Salminen ja Alexi Sukari kitarat, Mane Maukone basso ja Sammy Speedzter rummut. Bändi on ollut koossa vuodesta -09 ja keikkaa pukkaa.

Routalempi

Alun perin kun bändi perustettiin -09 miehillä oli tarkoitus soittaa suomalaista rautalankaan päin kääntyvää tanssimusiikkia, vähän Agentsien ja Yölinnun tyyliin. Ajan myötä Routalemmen setti on monipuolistunut mm. vanhemman rock and rollin suuntaan. Tyylillä tehdyn muutoksen on yleisökin vastaanottanut mielihyvin – vuotuinen keikkatahti on nyt 70 kieppeillä, kysyntää olisi enempään jos sivuprojektit antaisivat myöten. Routalemmessä soittavat Matias Heikkilä kitara, Jaakko Kentta basso, Rami Kettunen rummut ja nykyinen laulaja-kitaristi on Ilkka Hokkanen Turusta. Hänen edeltäjänsä oli Samuli Manninen. Routalempi on tarvittaessa lohjennut myös duo –keikoille pienempiin baareihin, mutta nyt taas tehdään keikkaa koko bändillä säännöllisesti. Orkesterin hyvällä tatsilla tehtyihin kotisivuihin kannattaa tutustua.

http://www.routalempi.fi/

Malvo

Laitila-Raisio-Turku akselilla operoiva yhtye, joka soittaa suomenkielistä trashmetallia, jossa vaikutteita hc-punkista ja deadmetallista. Nykyinen kokoonpano: Wille Pokki laulu, Lauri Holm kitara, Markus Hurme rummut ja Samuli Varjonen basso. Entiset jäsenet Timo Metsäjoki basso ja Harri Metsäjoki laulu. Malvo sai alkunsa syksyllä -03, kun insinöörioppiin lähteneet Hurme ja Holm saivat soittokämpän Rauman treenitiloista. Kotiseutuhenkisesti nimeksi tuli Malvo – se on murteellinen ilmaisu Hurmeen kotikylästä.  Meijerille bändi siirtyi -09. Bändin biisien inspiraationa ovat toimineet alusta asti ”ihmiset ja populaarikulttuurin vittumaiset ilmiöt.” Bändiltä on ilmestynyt EP-demoja ilmaisina internet –julkaisuina: Nälkäkuolemantie -08, Tulikomentoja -09, Ruostenaulat -10, Romurautaesirippu -11. Keikkoja on kertynyt parikymmentä. Tänä vuonna yhtye tekee pitkäsoiton.

http://www.malvo.net/

Malvo – kun puhe ei riitä...

Jeeves had a heart attack

Tämä elämäniloisempaa punkkia vääntävä kokoonpano juontaa samaisesta Malvosta, mutta vähän eri roolijaoin – Lauri Holm rummut,  Markus Hurme laulu ja kitara, Wille Pokki basso ja taustalaulu. Esikuvina ramopunkmusat, hyvät leffat, action -ja retropelit. Julkaisuina 6 biisin demo viime vuodelta – löytyvät myös netistä.

http://jeevespunk.blogspot.fi/

Bottleneck Boom

Pasi Laihonen laulu, Jyrki Varjo kitara, Petri Korsman basso ja Mika Luoto rummut. Tämän -07 kootun bändin eteen tehtiin paljon töitä. Kokonaan uutta mureaa rockmateriaalia, ja keikkaakin tuli jo piikkiin. Sitten kävi niin, että basisti yksinkertaisesti vain lähti bändistä juuri keikkavaihteen kynnyksellä. Albumi biiseineen on masterointia vaille valmis, ja laitilalaisen rockin ikiliikkujat Laihonen ja Varjo ovat vakaasti sitä mieltä, että kyllä se jossain vaiheessa julkaistaan. Ja jos sovelias bassomaakari löytyi, niin ehkä koko bändikin kiristetään uudelleen keikkakuntoon. 

Todettakoon myös että Varjo omaa perinpohjaiset taidot rakentaa itse laadukkaita kitaroita ja resonaattoreita. Muita vaikealla soitinrakentamisen hienosäätöhinkkaus -alalla kunnostautuneita  paikkakuntalaisia ovat mm. Timo Heinonen, Henri Aitakari ja Sami Soini.

SFO

Eli Suomi Finska Orchestra, jossa soittavat Sauli Jokinen, Juho Laihia, Juho Isotalo ja Eemeli Turpeinen. Ohjelmisto koostuu äijäasenteella vedettävistä suomirokin kestohiteistä. Akustista hulluttelua rumpujen ja basson tahdistamana. Yhtye on epäilemättä matkalla kelpo bilebändiksi.

SFO Facebookissa.

Sataratas

Laulaja Juhana Sarkki perusti bändin -08 Mour in Vain:sta tulleen kitaristin Niklas Remmerin kanssa. Toisena kitaristina Roope Raittinen ja basistina Topias Halonen. Asepalvelukset ovat haitanneet bändin vaiheita, mutta uuden rumpalin myötä on tarkoitus vetäistä työrukkaset kätehen ja ryhtyä tosimielellä tekemään töitä bändin kehityksen ja EP:n eteen. Musiikkityyli on rehellistä melodista suomalaista metallia. Keikkoja on Meijerillä treenaavalle yhtyeelle kertynyt kymmenkunta.

   

Undone Fate

        

Undone Fate

Tällä kokoonpanolla bändi on ollut koossa marraskuusta -11: kitaristit Jesse Heinonen ja Jere Rosted, Vili Mäkinen basso ja Lauri Toivola rummut. Orkesterilla on tarkoitus luoda kunnianhimoisesti uudenlaista melodista metaltyyliä ja tehdä luonnollisesti paljon keikkaa. Heinosella oma tavoite rokinräimeen ohessa myös säveltää klassinen sinfonia. Ensimmäiset keikkakokemukset on saatu, tie on bändillä auki eteenpäin.

Osa 9

Weeping Daemon

perustettu jo 2004, mutta alkuun nimenä oli Northern Lights, jolla tehtiin muutama cover-keikka. Alkuperäisversiossa olivat Laitilasta mukana Mikko Hautakangas basso, Joonas Hautakangas kitara, Rami Kettunen rummut, Riku Kettunen kitara sekä Pyhärannasta Johannes Kangasniemi laulu ja Kalannista Oskari Nurminen koskettimet.  Julkaistuja demoja tämä poppoo teki kolme: "My Dreams... My Nightmares..." -07, "Scars In My Heart" -09 ja "Delirium Of Insanity"  -10.  Tyylisuuntana on ”melodinen asennemetalli progemaustein”. Musiikilliset esikuvat löytyvät 80 –luvun rockista ja heavysta.  Keikkoja on ollut n. 50 – osa ollut timantinkovia ja osa vähän erikoisempia kattauksia: Yölinnun , Lamourettesin tanssityttöjen ja Ismo Leikolan kanssa samassa illassa. Työ ja –opiskelukiireet ovat imaisseet pari kaveria mukanaan, joten livesessioissa bändi käyttää nykyään vierailevaa kitaristia ja kosketisoittajaa. Treenipaikkana bändillä on alusta asti ollut Hartikkalassa autotallin päätykämppä – siitä kiitos Kettusten vanhemmille. Bändi on kiinnostanut levy-ja jakeluyhtiöitä, ja vaikkei nimiä ole vielä mihinkään vedetty, niin kokopitkän sävellystyö on aloitettu. Wiipparit lupaa vetää asenteella loppuun saakka.

 Weeping Daemon on MySpace

Mourn in Vain

Tämä death/trashmetallia valanut bändi aloitti yläsasteella -04 tienoilla, kun Mikael Ruoho ja Kristian Sjölund alkoivat soittelemaan yhdessä. He pääsivät G.O.R.E:n kanssa samaan kämppään, ja omien biisien tehtailu alkoi. Mukaan liittyi Juhana Sarkki, ja omat biisit alkoivat nähdä päivänvaloa. Lukion kautta mukaan tuli kitaristi Veikko Tuominen. Pian tämän jälkeen tulivat ensimmäiset keikat – pientä mainettakin tuli Koulunpäättäjäisistä ja Munamarkkina –keikoista. Loppusuoralla kitaristiksi tuli Niklas Remmer, mutta bändi hajosi -08.

Ääretön Hiljaisuus

Omia hard rock -biisejään soittanut yhtye toimi vuosina -06-08. Teki 8 keikkaa ja yhden demon. Sitä ei virallisesti julkaistu, mutta biisit löytyvät täältä Mikseristä. Jaakko Kentta laulu ja basso, Timo Keränen kitara, Mikael Ruoho rummut. Kosketinsoittajia oli järjestyksessä kolme: Mikael Koskinen, Tiia Lohisto ja Susanne Schroderus.

Ääretön Hiljaisuus

Uudistunut Kehä palaa kehiin

2007 perustettu Kehä on pitänyt viime vuonna keikkataukoa, mutta se hiljaisuus lopetetaan kesän kynnyksellä. Keikkoja on aikaisemmilta vuosilta kertynyt 70. Kehän listaan tähän mennessä on jo kuulunut Suomen suurimpia kesäfestivaaleja sekä lista- ja keikkajyrien lämppäyksiä. Kehässä soittavat Eemeli Turpeinen laulu ja basso, Juha Isotalo kitara ja rumpalina Jouni Kylä-Heiko.  2008 -11 rumpalina oli Toni Nieminen. Yhtyeen debyyttialbumi Huonolla tuulella äänitettiin ja miksattiin Vantaalla tuottaja Toni Kimpimäen toimesta ja Jason Livermore masteroi sen Coloradossa.  Albumi ilmestyi maaliskuussa 2011. Levy sai osakseen monenlaista suhtautumista – niin kritiikkiä kuin rakastavaakin palautetta. Isotalo lupailee, että keväällä bändiltä on tulossa uutta materiaalia ja arvioi, että uudistunut Kehä on lähempänä valtavirran popmusiikkia kuin rockmetallipörinöitä. Vanhoja musiikillisia juuria kokonaan unohtamatta. Uusi kesäsingle Antaa vaan palaa!  on otettu innostuneesti vastaan.

 Kehä Facebookissa

 Kehän biisejä YouTubessa

Routakehä

Hyvä esimerkki siitä, miten pienenä aiottu juttu lähtee kuitenkin kinttaista. Rumpali Mikael Ruoho ja kitaristi Timo Keränen halusivat perustaa -07 kahdestaan eräänlaisen terapiabändin. Kohta mukaan tuli kuitenkin kitaroimaan Antti Maantiehinno ja basistiksi Joel Tervonen. Esikois-EP Ihmisyyden illuusiot ilmestyi -09. Tervonen poistui, ja keikkabasistiksi tuli Aapo Grönlund. Keikkoja kertyi viitisentoista. Ulkomaanrundilla Espanjassa ja Portugalissa Routakehä oli -10.  EP Kaikkien alkujen loputtua ilmestyi -11, mutta tässä kohden Keränen poistui bändistä, tilalle tuli Roope Raittinen, ja Aapo ryhtyi laulajaksi. Nykyversiossa ovat mukana lujasti  soittamiseen santsaava ydinkaksikko Maantiehinno ja Ruoho, ja Routakehän keikoilla kitaraa soittaa Riku Kettunen ja bassoa Topias Halonen. Bändillä on asianmukaiset kotisivut josta myös linkkejä heidän musiikkiinsa.

Routakehän voimakaksikko Maantiehinno ja Ruoho harrastavat 

vapaa-aikanaan mm. veneilyä ja vesiensuojelua.

 Routakehän kotisivut

IWAN

Bändi on perustettu -07 jalostuksena Teh Runsaudensarvesta. Covereista haluttiin siirtyä kokeilemaan omia biisejä ja mennä niiden kyydissä keikoille. Parasta oli tätä varten perustaa kokonaan uusi bändi. IWAN tällä hetkellä: Kristian Sukari laulu, Antti Marttala kitara, Tuomas ”Stube”  Pohjalainen koskettimet, Mika Rinteelä rummut ja Aleksi Sukari basso. Bändissä ovat olleet aikanaan soittamassa myös Sami Virta ja Jarmo Perälä. Mikseristä löytyy bändin biisejä kuunneltavaksi.

IWAN Mikserissä

Osa 8

2000 –luvun väkevä meininki

Uudelle vuosituhannelle tultaessa voi todeta, että bändikulttuuri Laitilassakin on kokenut paljon muutoksia. 2000 –luvun alkupuolella tietoinen brändäys alkoi olla yhä vahvemmin mukana jo bändien alkuvaiheissa. Kuviin, julkaisuihin ja imagoon santsataan entistä enemmän. Tälle on syynsä; eri musiikkigengejä ja alalajeja kun on esimerkiksi pelkästään hevirintamalta aivan tolkuttomasti ja jokaisella oma potentiaalinen yleisönsä. Yhtenä esimerkkinä salaperäisenä pysyttelevä laitilalaisvoimainen Kadotus –yhtye, joka on tehnyt omalle yleisölleen keikkoja mm. Norjassa ja Saksassa asti. Lordin tapaista mystisyyttä ja rajoitettua julkisuutta. 

Kadotus: Darkness Speaks 

Toinen vastaava ei-julkinen on tuhdin huumorin, netissä elävä undergroud-bändi Rautakanki.

Korkeatasoinen digitaalinen äänitystekniikka on nykyään kohtuuhintaisena useamman bändin ulottuvilla, jolloin laadukkaita demoja on voitu tehdä omin voimin. Demokaan ei ole enää soittajille mikään sellainen niin iso juttu, kuin se oli vielä 10 vuotta sitten.

Internetin räjähdysmäinen mukaantulo tarjoaa helpoilla tavoilla bändeille valtavasti lisää kansainvälisiä esiintymis, julkaisu -ja markkinointikanavia: YouTube, metal-archives.com, Mikseri.net, MySpace ja muilta netin kanavilta löytää aika paljon laitilalaistenkin bändien musiikkia. Osalla bändeistä on myös laadukkaat omat kotisivut.

Demon Child

Blackmetal-yhtye, joka toimi 2000 – 03. Pimeyden ja satanismin symboliikasta raskaalla tavalla ammentaneessa bändissä soittivat Pyromaniac rummut, Charon kitarat, basso, E. Heinonen syntikat ja Deimos laulu, basso. Sorrow Cast Upon The Angels demo tuli -01 ja kokopitkä levy Shadow Cult -02.  Yhtyeellä meni vähän toisin päin kuin yleensä – julkaisujen jatkeeksi se ei ehtinyt kertaakaan keikalle.

Pyromaniac on luonut -01 asti trash –ja blackmetal -vaikutteista musiikkia nettieetteriin myös yhden miehen bändinä.

Pyromaniacin kappaleita.

Ancestors Blood

Tämä orkesteri asettuu samantapaiseen genreen Demon Childin kanssa. Bändi on perustettu -02, ja on edelleen väkevästi toiminnassa joskin ei liiemmin paikallista julkisuutta tahdo. Lukuisien demojen lisäksi bändi on julkaissut -08 pitkäsoiton Return of the Ancient Ones ja -09 kokoelman A Dark Passage from the Past. Metal- Archives –sivustolta bändistä löytyy lisätietoja.

G.O.R.E

Oli hyvässä hengessä vuosina 2001 -2008. Viimeisimmässä kokoonpanossa soittivat Jarke Nieminen rummut, Antti Marttala kitara, Wille Pokki laulu ja Jarmo Perälä basso. Kitaristi Jussi Tomukorpi on ollut myös eri vaiheissa yhtyeessä mukana. Tällä thrash metal -bändillä oli selkeä tavoite menestyä ja sen eteen tehtiin paljon töitä ja kymmenittäin keikkoja. Eräällä Riihivuori-rockin keikalla G.O.R.E:n lämppärinä oli muuan Gary Moore…Neljä demoa: Now is the time -01, Demo'02 -02, Antagonistic Anthems -05 ja Bitter Reality -07.

Myös G.O.R.E trerenasi Kirkkokodin alakerrassa aluksi ennen Meijerille siirtymistään. Toki hevin soittamisesta oli vähän skismaa, koska vanhana vaarana oli, että helvetillisen metelin suojissa myötä se sielunvihollinen ujuttautuu paikalle turmelusta tuomaan. Kirkolta lainassa olleet rummut vietiin pois seinälle ilmestyneen KISS:in julisteen takia. Paikalle oli jätetty teksti: ”Kenen joukoissa kuljet sen lauluja laulat Kings In Service Of Satan”. Tämä oli poikain mielestä väärin kirjoitettu ja tekivät korjauksen alapuolelle ”King In Satan’s Service.”

Marttala muistaa myös, että Simolan Ilu kävi pitämässä bänditiloissa jöötä joskus viikonloppuisinkin ja käsitti ulos bänditoimintaan kuulumattomia Meijeri- faneja.

Wille Pokki on nykyisin mukana varsin aktiivisessa porilaisessa DelayHead – orkesterissa, joka kuuluu myös raskaamman osaston kaartiin.
G.O.R.E Mikserissä.

                                                                         G.O.R.E

Kimaira

Bändi on käynnistetty -04 ja soittajina Lauri Heinonen rummut, Juha Knuutila laulu ja kitara, Marko Vilppala basso. Musiikin laji kulkee modernin ja suomenkielisen punkin puolella. Bändi on pitänyt luovaa hiljaiseloa, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus julkaista uutta materiaalia ja sen myötä palata entistä jytymmällä energialla keikoille. Julkaisut: Ikuisuus – Demo -05, Autiot -EP -06, Liitto –Nettisingle -07, Neljäsosan Keskellä -LP (Spinefarm/Ranka records -09 ja Tulevaisuuteen -EP -10.

Kimaira on MySpace.

                                                                         Kimaira

V4 –progebändi Saabin hengessä

Erinäisten musiikillisten esiasteiden jälkeen -04 Meijerillä kasaantui kokoon V4. Henri Aitakari kitara, Mika Luoto rummut, Sami Soini basso ja laulajana Janne Mannelin. Bändi lähti heti omille teilleen biisiensä myötä – suomenkielistä ja varsin taitopainotteista progea. Bändi esiintyi -06 livenäkin Fordson-baarissa, mutta seuraavana vuonna iski innostuksen ainakin väliaikainen hiipuminen. Soittajille tämä bändi oli mieluisan haasteellinen siitä lähtökohdastaan, ettei musiikillisia rajoituksia tunnettu.

Tavallaan V4 orkesterin sisällä piilostaa seuravanlainen pieni progressiivinen sivuraide. Louhenlinnan monivuotinen housebändi Los Guzni Cabarlerlos eli ikuiset kokeelliset uuspelimannit Aitakari ja Laihinen vahvistettuna Sami Soinilla tekivät Mika Luodon kera Periferia –nimellä EP:n vuonna 2000. Vierailevina solisteina levyllä ovat Jukka-Pekka Hyytiä ja Sanna Tuominen. Levyn tyylilaji on progea hieman yli 100%.

After Wildfire

Tämä raskaamman sortin southernrokkia soittava bändi on alusta asti luottanut monikulttuuriseen pohjaan – muusikot ovat Eurajoelta, Pyhärannasta, Raumalta ja Laitilasta. Treenipaikkana on pääsääntöisesti ollut Meijeri. Laitilasta mukana ovat kitaristit Jani Varjo ja Sauli Jokinen, kuten edeltäjänsä  Mikko Lavila. Muut ovat Kimmo Blomster laulu & rummut,  Kimmo Saarikko basso ja Risto-Matti Raivio koskettimet. Keikkoja -06 perustettu bändi on päräyttänyt kuutisenkymmentä. Julkaisuina kaksi EP:tä Rock and Roll Cutie ja Lonely Ride For Nothing ja sinkun verran. Keikkasetistä voi bändin omien biisien lisäksi setistä luikahtaa ZZ Toppia ja Hurriganesia.

After Wildfiren tuotantoa Mikserissä

Raskaamman southernrockin After Wildfire

Osa 7

Ammattimuusikkoja ja uusia kovia soittajia

Green Zulu ja Rainion veljekset

1995 lenkkipolulla Rainio fiilisteli Timo Heinosen kanssa ASG:n toisen levyn tekemisestä, mutta siitä syntyikin bändi Green Zulu, jossa Rainion ja Heinosen lisäksi musisoivat Kike Jokila rummut, Tex Turpeinen kitara ja Tomi ”Santtu” Systa koskettimet. Bändi keikkaili vuoden verran, mutta ammattimuusikot tarvitsivat lisää elantonsa eteen keikkoja. Timo keksi työllistää velipoikansa Jussin ja Tex Turpeisen – syntyi Rainio Bros. trio, joka teki hyvällä sukseella 165 keikan vuosivauhtia. Levyjä tuli kaksi: 2002 Joku kuuntelee ja 2006 Kaipaavat koirat. Seuraavana vuonna Timo Rainio lopetti keikkaelämän, perhe ja poika veivät voiton. Mittariin ehti kertyä 2600 keikkaa ja 5 LP:tä. Nykyään Rainio toimii keittiömestarina neljässä ravintolassa pääkaupunkiseudulla. Ainoa laulamiseen liittyvä työ hänellä on lasten piirrettyjen suomenkielisten versioiden laulaminen studiossa ja Kesän saundi U:gissa.

Velipoika Jussi on tehnyt viime vuodet Ressu Redfordin kanssa keikkaa ja levytyksiä erittäin hyvällä menestyksellä.

Rainio Bros: Hiljaisissa huoneissa

Vuoden Yhtye

1994 kasattiin kokoon varsin tiukka cover-biisejä esittänyt keikkapumppu. Startissa olivat mukana Timo Heinonen basso, Jari Varjo rummut, Pasi Laihonen laulu ja kitaristina Jouko Piirainen, joka vaihtui Kari Antilaan siinä vaiheessa kun bändin keikkailu pääsi kunnon vauhtiin. Parhaimmillaan Vuoden Yhtye teki ammattimaisesti pitkälti yli 100 keikkaa vuodessa ympäri Suomea. Rumpaleina olivat myös Kike Jokila ja Petri Rinne siinä vaiheessa, kun keikkaa tehtiin 2000 –luvun alkupuolelle saakka Rock and roll Foundation –nimellä. Jankke Kuismin ja Speedy Piirainenkin olivat välillä soittotyösuhteessa Vuoden yhtyeeseen, jonka pitkän linjan muusikko Timo Heinonen nimeää hauskimmaksi bändikseen. ”Jos olis ollu viäl vähänki hauskemppa ni olis henki lähteny.”

Tarinakulttuurin osana mainittakoon, että Vuoden Yhtyeen kiertueilla matkasi loputtoman sanamuunnosvääntelyn lisäksi aina myös tunnettu tiukkaniskaisen laitilalaisuuden perikuva Osmo Kuokka vaimonsa Ailin ja poikansa Markon kanssa.

Amadeus

Tälle orkesterille on tarkka perustamispäivämäärä: 6.12.1996. Amadeusta edeltäneen Snake Eyesin loppuaikoina rumpaliksi tuli Mika Rinteelä ja basistiksi Kristian Sukari. Wäkä Vainikainen valitettavasti lopetti julkisen bassoamisen ja keskittyi reeraamaan rakennuksia itse kehittämällään non-stop –meiningillä. Aitakarin kera kitaristiksi tuli Toni Laaksonen. Malmbergilta taisi tulla ajatus, että josko siirryttäisiin tekemään suomenkielistä rockia. Ekat biisit olivat pian valmiina, ja eikun Sundquistin studiolle – 97 syntyi neljän biisin sinkku Tuuli voimistuu. Vuoden päästä tehtiin LP nimeltä Amadeus. Huomioitavaa on, että Amadeukselle teki sanoituksia myös kelpo mainetta niittänyt biisimaakari Kari ”Z” Aalto. 2000 bändi teki 4 biisin Juostaan pakoon maailmaa, mutta sitten keikkatahti alkoi hiljetä. Yhden keikan comeback oli 2006 tuvantäyteisessä Urheilutalolla. Moni muistaa kuitenkin tuhannen muun ihmisen kanssa Amadeuksen viime kesän huiman keikan Laitilan ensimmäisistä Kekri-juhlista. Aitakari toteaa, että se meininki oli juuri sellaista, kuin mistä aloittelevat soittajapojat silloin joskus 80 –luvulla haaveilivat. Kysyntään on vastattu tarjonnalla: Amadeus tekee keikkoja myös tänä kesänä.
Amadeus: Rautatie

Amadeus lauteilla Karjurokissa 2012 (kuva Heli Airasmäki)

Wolf

Kirkkokodin kellarissa alkoi -97 treenata death ja black metallia soittanut Wolf: Antti Marttala kitara, Mikko Laakso kitara, Ville Helminen rummut ja Matti Vehmas basso ja laulu. Omia biisejä tehtiin, ja Kari Penttiseltä lainaksi saadulla C-kasetti 8- raiturilla äänityksiäkin. Munamarkkinoiden Ihmemunan yössä Wolf heitti hyvät keikat ja siitä on livetaltiointeja jemmassakin. Poikain armeija-ajat hiivuttivat Wolfin 2000, mutta Vehmaksen mukaan bändin toimivuuden vuoksi puhetta on ollut paluustakin.

Teh Runsaudensarvi

1998 aloittaneessa, päivän hiteistä omia cover-versioitaan soittaneessa yhtyeessä soittivat alun perin Kristian Sukari laulu, Sami Virta rummut, Jonne Kylä-Kierola kitara, Antti Marttala basso ja Liisa Hilden koskettimet. -03 jälkeen Marttala siirtyi kitaristiksi, Manne Sorri tuli basistiksi ja Aleksi Sukari toiseksi kitaristiksi.  Orkesteri nautti loppuvaiheessa erinomaisen bilebändin maineesta. Mainittakoon että bändi treenasi tomaattimoguli Ekebloussonin yksityisessä nuorisotilassa Koukkelassa.

Mental Distortion

Myöskin vuonna -98, ja kuinka ollakaan taas siellä Rantasen autotallissa alkoivat pikkukollit soittamaan heviä että sahanmäkeen saakka kuului. Kokoonpanot vähän elivät kuten tapana oli, mutta viimeisessä versiossa olivat Markus Rantanen kitara, Kristian Salonen laulu, Ilmari Kantola kitara, Wille Pokki basso ja Jari ”Jarke” Nieminen rummut. Omat isot veljet ja Stormchild olivat suuri esikuva, ja vanhoja demoja kuunneltiin ahkerasti. Mental Distortion teki kymmenkunta keikkaa, ja sai jopa pientä paikallisten flikkain fanitusta osakseen. Jarke muistaa hyvin heidän ensimmäisen kahden biisin keikkansa Varppeen koulun voikkasalista – jännitti niin ettei uni tullut kahteen yöhön, mutta kun ekan biisin jälkeen tuli sadoilta ihmisiltä taputukset niin fiilis oli huikea.

Bändin hajottua Nieminen ja Rantanen tekivät kahdestaan Reunion –nimisen omakustanteen. Näiden herrojen edesottamuksista kuullaan lisää seuraavassa numerossa, jossa liikutaan 2000 –luvun kuvioissa.

Mental Distortion vuodelta -99: Markus Rantanen, Ilmari Kantola, Kristian Salonen, Wille Pokki ja Jarke Nieminen.

Osa 6

Menestyksen ja tähtien poluilla

Neon 2 breikkaa omalle polulleen

Lujasta yrittämisestä huolimatta ei Bohemia –yhtye ottanut tulta allensa. 90 –luvun alussa Rami Alanko ja Jussi Rainio jatkoivat kuitenkin biisien tekemistä ja demojen lähettelyä. Kävi niin, että turkulainen R.E.L.S –tuotantotiimi otti heidät talliinsa. Biisien sanat vaihtuvat suomenkielisiksi, vaikkei se juttu istunut Alangolle ensin ollenkaan. Levytyssopimus solmittiin -92 Sony Musicin kanssa, ja ensimmäisestä sinkusta Polku tuli heti sen kesän isoja hittejä. Syksyn sävel –kilpailussa esitetty Tässä talossa aloitti varsinaisen menestysrumban. Rami Alanko muisteli, että jossain kohdin heillä oli Sokos-hotellit kiertuesponsorina. Koska kaikki huoneet olivat samankaltaisia, turneen puolivälin jälkeen alkoi olla ongelmia sen suhteen, että missä kaupungissa nyt oikein ollaan. Teiniunelma rokkielämästä oli kuitenkin toteutunut. Kutakuinkin jokaisen rokkarin toive on päästä maistamaan sitä isoa menestystä ja suosiota – Neon 2 kuului Suomen sen hetken suosituimpiin bändeihin. Alanko ja Rainio olivat bändin keulakuva, mutta bändissä soittivat myös Jari Varjo rummut ja Timo Heinonen basso. Albumeita tuli kolme: Polku -92, Rivien välistä -93 ja Viides vuodenaika -95.  Tällä levyllä basistina oli Toni Nuotio ja koskettimissa Petri Alanko, josta sittemmin on tullut yksi Suomen parhaista pelisäveltäjistä/tuottajista. Neon 2 historiaan kuuluu toki myös Lasse Lemmetti, joka oli parilla kiertueella bändin roudarina aiheuttaen melkoista säpinää ja ihmetystä.

Neukkareiden suosio nousi nopeasti, oli kiivas muutaman vuoden mutta keikoille ei jengiä enää tullut vaikka viimeinenkin levy myi ihan hyvin. Bändi laitettiin tauolle.

Alangolle ja Heinoselle molemmille oli painunut mieleen se keikka, jossa Neon 2 oli Beach Boysien lämppärinä Kaivopuistossa -93. Väkeä oli paikalla 80 000, ja Heinonen muisteli että kun sitä ihmismassaa sieltä verhon raosta kurkkailtiin niin jännitti niin perkeleesti. Hellitti vasta siihen hetkeen kun oma soitto alkoi. Oli Laitlam pojil iso keikka.

Myöhemmin Alanko perusti Nuotion kanssa Gramofoni –studion, kokosivat Radionautti –nimisen bändin, ja julkaisivat yhden kokeellisemman LP:nkin, mutta se ei johtanut enempään. 2004 Neon 2 teki minikiertueen kokoelma –levyn myötä.

 Neon 2:n ytimenä olivat Rami Alanko ja Jussi Rainio.
Neon 2: Polku

Hattu täynnä tähtiä

Stormchild –yhtye kärräsi -94 kamat kasaan uudelleen lämmitystä varten. Vokalisti Michael Rantanen oli alkanut Mikkolan kera panostaa tosissaan musiikinopiskeluun ja oli jo käynyt tutustumassa Los Angelesissa tulevaan MIT -opinahjoonsa. Täysin odottamatta Michael kuitenkin menehtyi erään rock-konsertin jälkeen Helsingissä. Sinänsä luonnolliseen syyhyn, mutta kumminkin. Se oli silloin todella iso isku monelle laitilalaiselle, sillä monella tapaa hyvällä tyypillä oli laaja ystäväpiiri. Neon 2 omisti laulunsa Hattu täynnä tähtiä Michaelin muistolle. Haikea, vahvasti laulettu kappale suuria unelmoivasta pojasta, jolla kotiportin nurkalla katse horisontissa. Niinpä. Valitettavasti lahjakkaan Michaelin musiikilliset unelmat jäivät toteutumatta.
Neon 2: Hattu täynnä tähtiä

Mika Luoto, Michael Rantanen, Sami Tuuna, Marko Lauren ja Mauri Mikkola 90 -luvulla TS Extran viikon bändinä.

Unplugged -muoti säätää meteliä vähemmälle Laitilassakin

Liekö ollut Eric Clapton, joka sen ysäri-meiningin aloitti tekemällä Laylastaan sen akustispohjaisen shuffle-version? Joka tapauksessa, Laitilassakin syntyi 90 –alkupuolella talouslaman aikoihin taidokkaita tämän tyylin kokoonpanoja.

Ensimmäinen oli Plagiators, joka perustettiin paikallisen Elmun bileisiin. Siinä tunnettuja cover-biisejä soittivat Kalle Airisto, Sauli Soini, Wessmanin Peko, Rainion veljekset, Alangon Rami ja Jussi ”Sampaanalan Santana” Piirainen. Muut bändikiireet estivät tämän kokoonpanon enemmän keikkailun.

Samawanha oli samalla linjalla, ja teki eri miehistöillä jonkun verran keikkaa Laitilan ulkopuolellakin.  Ensimmäisessä versiossa oli Pasi Laihonen laulu, Jussi ”Speedy” Piirainen kitara, Kari Antila kitara ja Sauli Soini kitara ja laulu. Antila vaihtui Marko Laihiseen. Tämä Samawanha teki mm. erään merkillisen keikan Uudessakaupungin Lännentiessä. Sopimukseen kuului, että soittajat toimivat karaoketuomareina ennen omaa keikkaa. No mikäs ettei. Vaan olikin pitkällinen kahden kierroksen työ, ja kun bändi jurytti voittajaksi etelänmatkalle edellisenä iltana osakilpailun voittaneen auervaara-tyyppisen show-miehen, niin näytti että tulee käsirysy vislaavien paikallisten kanssa. Myöhemmässä Samawanhassa soittivat Soinin lisäksi myös Henri Aitakari mandoliini, Jankke Kuismin basso ja Jari Varjo rummut.

Muutaman keikan teki myös Laihisen, Piiraisen ja Laihosen Kupparit pojat, joka teki omia rockhenkisiäkin versioita Rautavaaran ja Helismaan kipaleista.

Travel bros. ja Indiana

Timo Rainio lähti 90 –luvun alussa kitaristi Jartse Tuomisen kanssa kiertämään ympäri maata Travel bros. -duona. Kun Rainiota myöhemmin pyydettiin Euroviisuihin laulamaan Akimoffin Hän lähtee tänään –kappaletta,  mutkien kautta siitä taipaleesta syntyikin Indiana -yhtye. Rainion lisäksi bändissä Teijo Tikkanen koskettimet, Kike Jokila rummut, Jorma ”Triffi” Juhola basso ja Jartse Tuominen. Bändi levytti -94 Kristallipallo –albumin. Toisen levyn kanssa oli erinäistäkin musiikillista säätämistä, ja lopulta se julkaistiinkin -95 Rainion soololevynä Tässä valossa.

Osa 5

Meijerin bänditilat ja menestyksekäs 90- luku

Jossain kohden bändit haluttiin luonnollisesti pois metelöimästä aivan Laitilan keskustasta. Meijerin alakertaan ryhdyttiin tekemään kunnan toimesta bänditiloja. Ammattikoulusta tulivat oppilastyönä seiniä tekemään mm. musisoivat muurarit Joni Malmberg ja Jarmo Vainikainen. Moni muukin soittaja osallistui raksahommiin. Seitsemän treenikämppää avautuivat käyttöön vuonna 1989.

Bänditilojen toiseen päähän Timo Heinonen, Kalle Airisto ja Mikko Virtanen pystyttivät laadukkaan äänitysstudion nimellä Studio Big Yell. Miehillä oli samoihin aikoihin myös musiikkiliike Laitilassa Keskuskadulla. (Muita soittimia ja musiikkia myyneitä liikkeitä Laitilassa ovat olleet Sahe, Ugin Levy ja musiikki, PR-Musiikki ja Norpan Harrin liike.)

Studiolla oli iso merkitys sen suhteen, että paikalliset bändit ja muusikot pääsivät tekemään oikeita demoja, sinkkuja ja viemään biisiensä tekemistä studiotyöskentelyllä eteenpäin. Tällä oli oma juureva merkityksensä mm. Neon 2 –yhtyeen nousussa. Äänittämisen ja studiotyön loputon maailma on vienyt mukanaan myös Heinosta, josta on vuosien myötä kehkeytynyt alan vankka asiantuntija.

Yellow Mellow

Jyrki Varjo ja Sami Soini päättivät Kievarissa tummetessa illan perustaa bändin, ja vuonna 1989 starttasi Yellow Mellowin taival. Ensimmäisessä kokoonpanossa olivat Sami Soini basso, Jyrki Varjo kitara, Mika Niemelä rummut, Jussi Piirainen kitara ja Jouko Tissari laulu, joka lopetti ensimmäiseen keikkaan. Laulajia kokeiltiin, mm. Jukka Huhtala ja Lasse Lemmetti, kunnes -90 mikrofonin varteen tarttuu Pasi Laihonen. Tästä alkoi mureaa eteläboogieta soittaneen Jelkkarien kultakausi, ja bändi teki kymmenittäin keikkoja. Vinyylisingle ilmestyi -91. Syystäkin bändi saavutti suosiota mm. harrikkaporukoiden keskuudessa. Bändin jäsenten yksimielisesti paras keikka oli -91 Raumalla jenkkibändi Doc Hollidayn lämppärinä. Joskin joutuivat myös roudareiksi, koska Docin omat roudarit olivat juoneet liikaa rockenrollia. Yleisö diggasi Jelkkareista, ja kun he tulivat vetämään encorea oli miksari ehtinyt vääntää knappulat jo illan pääbändin säätöihin. Varjo muistaa millä helvetillisellä voluumilla oli kitarariffinsä tuutanneet sieltä ulos. Mutta ilta oli suuresta fiiliksestä tehty.

Rumpalit vaihtuivat, Yellow Mellow jatkoi vuoteen -97. Pari keikkaa oli 2005. Mutta juuri saamieni tietojen mukaan ovat Jelkkareissa taas plugit kiinni ja volumit kaakossa vanhalla kokoonpanolla – kunnanrumpali Mika Luodolla ryyditettynä – joten ehkäpä orkesteri vielä lauteillakin nähdään.

                                            Pirun komioi eteläboogiemiähi Raumal 1991.

Snake Eyes

Bändi perustettiin 80 –luvun loppupuolella – alkuperäisjäseninä Joni Malmberg laulu, Henri Aitakari kitara, Jarmo ”Wäkä” Vainikainen basso ja rummuissa Mika Suominen. Myöhemmin mukaan tuli kitaroimaan Jani Varjo. Snake Eyes voitti Vakka-Suomen rockmestaruuden 1991. Myöhemmin Varjo jäi pois, ja Suomisen tilalle tuli Mika Luoto. Englanninkielistä rockia soittanut bändi kelpasi monille keikoille. Herroille on jäänyt mieleen eräs Kukonkulman  Laitilan Elmun 70-luku-bileiden keikka, johon varustauduttiin sen ajan todella tiukalla vaatetuksella. Ei meinannut bibeleissä veri kiertää. Bändi lopetti -96.

Pieni höyryinen sivutarina näiltä ajoilta – Malmberg ja kumppanit olivat rakentaneet Meijerin pihalle pressuvirityksellä telttasaunan. No eipä siinä mitään, puita pesään, roitit pois ja löylyn penkille. Ja juuri kun tyypit ovat makoisissa löylyissä niin eiköstäs poliisit paikalle. Ajan suvaitsevaisuutta kuvastaa se, että poliisit kehoittivat jätkiä siivoamaan ”tuan ryjäkasan poies sitten kun olette saunoneet.” Näin tapahtui.

Snake Eyes vetämässä kireästi Kukonkulmassa: Henri Aitakari, Joni Malmberg, Mika Luoto ja Jarmo Vainikainen.

Punkkareita Kaevlan puskista

Vuosina 90-92, poissa muista ”tuhotöistä” Kaivolassa Mäkilän pihaparakissa treenasi täysillä ja lujaa Madhouse Monsters: Kristian Sukari kitara, Jani ”Maunt” Valtonen laulu ja rumpalina Marko ”Riihis” Mäkilä. Bändi opetteli käytännössä Klamydian koko tuotannon, mutta teki myös omia biisejä ja sävelsi M-A Nummisen tyyliin virsikirjoista ja lastenkirjoista punkversioita. Pirun pitkään ohjelmistoon kuuluivat mm. Hesburgerin mainokset. Jossain vaiheessa ensin basistiksi, sitten kitaristiksi tuli nyt jo edesmennyt Jonne Kylä-Kierola.  Basistiksi Tero Nurmi, ja jossain kohdin orkesterin uudeksi nimeksi piirtyi Näkymätön kauppatavara.  Bändi teki keikkoja ja demoja, toiminta loppui -97.

Mäkilä ja Nurmi jatkoivat myöhemmin soittouraansa alun perin Uudessakaupungissa perustetussa Extaasi –bändissä. Raskasta metallia soittanut bändi teki 14 vuoden aikana runsaasti keikkoja. Rujo –albumi ilmestyi 2006, Lyijy –EP jäi viimeiseksi taltioinniksi ja purkutelakka kutsui bändiä -09.

Mäkilällä on sen jälkeenkin sivubisneksenä ollut ohjelmatoimisto/levy-yhtiö ExTemporeChords. Soittokaan ei ole häneltä jäänyt, tuurausten lisäksi tänä vuonna julkaistaan Synti –nimisen bändin tuotantoa, jossa Riihis paukuttaa kannuja.

Näkymätön Kauppatavara vuonna 1997 Munamarkkina-keikan alla: Jani Valtonen, Tero Nurmi, Jonne Kylä-Kierola, Marko Mäkilä ja Mika Eronen.

The Mannapuuroa band Munamarkkinoilla

Eräs osoitus laitilalaisesta kekseliäästä bändiosaamisesta vuodelta -93. Joku sai oivan idean, että soitetaan torilla Black Sabbathia ja muita vanhoja heviklassikoita, mutta tuplamiehityksellä.  Ukkosmyrskyn jälkeisenä iltana laulajina olivat Joni Malmberg ja Michael Rantanen, basisteina Jarmo Vainikainen ja Esa Reivo, kitaristeina Mauri Mikkola ja Henri Aitakari. Saman tahdin rumpaleina iskivät Mika Rinteelä ja Mika Luoto. Aitakari mainitsi tämän yhdeksi hienoimmista keikoistaan missä oli soittanut. Oli hyvänfiiliksen keikka myös yleisön puolelta koettuna.

Seuraavassa jaksossa hypätään Neon 2 –huuman kyytiin

Osa 4

Musiikkityylit monipuolistuvat

Alex Stone Group osa 2

Vuonna 1985 Timo Rainio siirtyi ASG:n laulajaksi ja Marika Laine soitti koskettimia. Tuohon aikaan pruukattiin ottaa taiteilijanimet, ja englanninkielistä heviä esittivätkin Timo Rainion muistin mukaan Mary Queeny (Marika Laine), Randy Lionheart (Mauri Mikkola), Ran Revenge (Kimmo Jokila), Duzzy Blizzard (Timo Heinonen) ja Sammy Rayn (Timo Rainio). 

Sittemmin Mikkola ja Laine lähtivät, ja kitaristiksi ASG:hen tuli Raumalta  liukasnäppinen Jouko ”Jokke” Piirainen. Kokeilujen jälkeen biisien englanti vaihtui suomeksi ja tyylisuunta funkahtavaksi rockiksi. Tämä ASG oli  omaperäisyydessään selkeästi edellä aikaansa. Sanoituksetkin olivat varsin ronskia tavaraa.

Bändikilpailun voitto Turussa toi palkinnoksi sopimuksen levy-yhtiö Poko Recordsin kanssa. Bändi levytti vuonna 1991 albumin Vaapula vissun. Sitä ei kuitenkaan boostattu kunnolla eteenpäin, eikä muutoinkaan levy-yhtiön toiminta ASG:n kanssa ollut aivan sieltä rehdimmästä päästä. Toinen levy jäi ilmestymättä.

Stormchild ja tuplabasarihevi

Mauri Mikkola lähti rakentamaan Laineen talon naapurista uudenlaista bändikuviota vuonna -88. Ensimmäisessä Stormchild -versiossa soittivat Mikkolan lisäksi Mika ”Aaltsi” Aaltonen rummut, Esa Reivo basso, Marko Laihinen kitara ja Petri Vihavainen laulu. Bändi siirtyi treenaamaan Laineen talon viereiseen Ahtalan taloon jossa oli aiemmin toiminut erityisnuorisotyön pilottihanke Hyrrä. Tuotetusta metelistä valitettiin useasti ja allekirjoittanut muistaa, miten korvat soivat kuukausikaupalla stereona putkeen.  Korvatulpat tulivat muotiin myöhemmin. Pihapiirissä oli muutakin sättämmistä kun ulkorakennus paloi.

Tyylisuunta oli melodista ja varsin ripeää tuplabasarikompilla tahdistettua hevimeteliä. Bändi teki lähes jokapäiväisen treenaamisen päätteeksi yhden takakireän keikan Poterossa. Pian sen jälkeen ensimmäinen versio hajosi – nuoruuden muut houkutteet veivät voiton.

Bändi jatkoi pian Mikkolan johdolla kovaa kyytiä uudella innostuneella miehityksellä: Michael Rantanen laulu ja basso, Sami Tuuna kitara, Mika Luoto rummut. Myöhemmin Rantanen keskittyi lauluun ja Esa Reivo tuli basistiksi. Marko Laurén toimi välillä bändin basistina. Stromchild teki parisenkymmentä keikkaa, oli välillä Demonrace –nimellä, sisälsi runsaasti miehistökokeiluja ja hajosi 90 –luvun alussa.

Worst Nightmare

80-luvun loppupuolella Laitilassa soi myös harvinaisempi musiikkityyli psychobilly. Jokusen keikankin tehneessä Worst Nightmare –bändissä soittivat Kari Leino laulu ja kontrabasso, Arsi Pohjonen rummut ja Sami Savolainen kitara. Sami oli jo 6 –vuotiaana saanut väkevän musiikillisen innostuksen kotoaan, kun isosisko kuunteli Johnny Burnettia ja Eddie Cochrania.  Myös isäukko oli armoton Elvis, Little Richard ja Stevie Ray Vaughan –fani.  Vaikka alkutaival oli melko pienimuotoista, Savolaisen bootsit oli tehty kävelemään rokkenrollin tietä. Siitä menestyksekkäästä taipaleesta myöhemmin lisää.

Natusan Club ja punkmeininki!

Vuonna -88 perustivat Manne ”Mane” Sorri ja Marko ”Mako” Turunen Natusan Clubin. Silkkaa punkin soittamisen riemua! Bändi teki 48 keikkaa ja päättyi vasta -03 kun kitaristi Turunen vaihtoi punkinsoiton maratontossuihin. Pumpussa oli paljon vierailevia soittajia ja studioäänitteitä kertyi lukuisia. Mainittakoon ”viralliset” CD-EP:t  Alla silmukan ja Aurinkoon vuodelta -98. Sinkku ilmestyi vielä -02. Mane alkoi aikanaan soittamaan bassoa kun laitilalainen rokkenrollin yleismies Pitkäkankaan Seppo oli sellaiset vehkeet tuonut punkkarpoikain soittomökkiin Suontaan Kaulioon. Natusanin rumpaliksi tuli Sami ”Sammy” Virta ja kitaraa soitti myös Toni ”Ona” Salminen. Muita Sorrin ja Turusen pohjustamia virityksiä olivat Maukoset, jonka tavoite oli soittaa Suomen jokaisessa kaljapubissa – ei ihan onnistunut, mutta Männäistentuvan housebändiksi pääsivät. Ja sitten raumalaisella Riku Laaksolla vahvistettu Darbies, joka teki tavoitteensa mukaan yhden EP:n, keikan ja sitten hajosi.

Munamarkkinat ovat tarjonneet paikallisille bändeille paljon esiintymistilaa. Tässä veivaamassa pitkälinjan punkbändi Natusan Club: Marko Turunen, Sami Virta ja Manne Sorri.

Nefernefernefer

Laineen talolla treenasivat 80-luvun puolivälissä myös sellaiset nuoret miehet kuin Kalle Airisto basso, Janne ”Nasse” Jurttila rummut ja Rami Alanko kitara. He olivat laulajaa vailla, ja kysyivät toimeen Timo Rainiota. Hän kävikin muutamissa treeneissä, mutta ehdotti sitten velipoikaansa Jussi Rainiota, jota piti kumminkin kohtalaisena laulajana.  Timo sai tehdä aika paljon suostuttelutyötä, mutta viimein Jussi kuitenkin pöräytti Taunuksellaan Laineen talon pihalle. Vaikka Alangon ensireaktio kyseisestä verkkarimiehestä oli että ei j….lauta, niin ensimmäisten treenien jälkeen asia oli selvä. Homma toimi. Jossain vaiheessa englanninkielisen, kevyemmän rokin rytmittäjäksi vaihtui ”Rauman paras rumpali”, 15-vuotias Jari Varjo.

Alanko kumppaneineen diggali vähän erilaisesta musiikista kuin muu, selkeästi hevipitoisempi Laineen talo väki.  Suosikkeja olivat mm. U2, David Bowie, Cure, Alarm, Big Coutry ja Duran Duran. ”Sinitukkaiset futuristit” aiheuttivat talossa terveellistä närää, ja kateutta taisi olla soittimista tai tyyleistä puolin ja toisin.  Tämän seurauksena Laineen talolla tapahtui erilaista kummittelunomaista jäynää: tyhjiä pulloja ilmestyi pussikaupalla nurkkiin, tai piimää tai silakoita lemuamaan toisten soittokämppien kaappiin. Taisi paskapökälekin olla jonkun lattialla tervetuliaisena. No, pojat ne on poikia.

Neferit tekivät keikkaa, ja bändikilvan voiton myötä saivat CBS-levy-yhtiön kanssa sopimuksen. Alanko oli tuonut Mika Waltarin –kirjasta bändille nimen, mutta levy-yhtiö vaati sen muuttamista. Nefereistä tuli Bohemia.  Yhtyeen keikoilla taustalaulajina olivat myös Sanna Raivo ja Susse Pihlaja. Kaikki alkoi hyvällä kohinalla T.T Oksalan toimiessa tuottajana, mutta lopulta vain kaksi sinkkua julkaistiin. Loppulevy jäi julkaisematta kokonaan. Bändi hiipui vuosikymmenen taitteessa – se polku ei odotuksista huolimatta vienyt mihinkään.

Nefernefernefer josta tuli Bohemia. Jussi Rainio, Rami Alanko, Kalle Airisto ja Jari Varjo.

Sarjan seuraavassa osassa siirrytään Meijerin bänditiloihin ja 90 –luvulle.