Osa 12

Lisää Laitilassa vaikuttaneita pitemmän partituurin taitureita

Sir Albert

Ei varmaan Timo Heinonenkaan aikoinaan tiennyt kun sen mikroauton vaihtoi mukulana bassoon, että mitä kaikkea se valinta tuokaan mukanaan. Toi se heti lisätöitä mm. kaalinperkauksen muodossa kasvihuoneessa 5 penniä metri että sai sen vahvistimen. Mutta sen jälkeen on mukaan mahtunut paljon ja kaikenlaista. Sävellystä, sovitusta ja soittoa monet vuodet erilaisissa menestyneissä bändeissä. Äänittäjän ja studiomiehen työtä omaan lukuun tai mukana muiden isoissa pajoissa. Keikkaelämään häntä ei omien sanojensa mukaan kovin helpolla enää saa, koska koko ala on muuttunut huonoon suuntaan. Kaupallistaminen on paikoin edennyt liian pitkälle.

Heinonen julkaisi 2003 virailevien soittajien kanssa Sir Albert nimikkeellä LP:n Cosmic seed of love. Lähitulevaisuudessa julkaistaan uusi LP, joka kantaa työnimeä Bubujee. Sen soitot ovat jo äänitetty ja masterointi on tehty kuululla Abbey Roadin studiolla Englannissa. Pitäisi olla säädöt aika kohdillensas. Tällä levyllä musiikinteon ulkopuolellakin monipuolisesti lahjakas Heinonen soittaa kaikki muut instrumentit paitsi rummut. Hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvasti musiikista voi kasvaa ihmiselle vahva olemisen ja elämisen tapa.

Tah Productions

Timo Heinosen Sir Albert –projekti jatkuu uuden levyn muodossa lähiaikoina.

Savolainen ja King Drapes

Psychobillyä Worst Nightmare –bändillä Laitilassa aikanaan soitellut Sami Savolainen on jatkanut valitsemallaan tiellä, vai liekö rock and rollin tie valinnut miehen? Vuonna 1997 alkoi hänen King Drapes -bändinsä ura, ja heti seuraavana vuonna tuli levytyssopimus Saksasta. Nykyään heillä on brittiläinen Raucous Records ja kotimainen Turun Tähtituotanto –levyfirmat takanaan. Musiikillinen saldo Savolaisella King Drapesin kelkassa tähän mennessä on yli 40 julkaisua. 11 pitkäsoittoa, sinkkuja, EP:tä, biisejä kokoelmalevyillä, kappaleita elokuvissa, keikkoja eri maissa jne. Musiikki on Savolaiselle tällä hetkellä päätyö. Rokkarin unelmat ovat toteutuneet myös siinä suhteessä, että hän on saanut soittaa festareilla nuoruuden idoliensa Crazy Cavanin ja Matcboxin tyyppien kanssa. Itse asiassa häntä kysyttiin -03 matsboxiin kitaristiksi, mutta jälkikasvun ja oman erittäin toimivan bändinsä takia mies kieltäytyi kohteliaasti tarjouksesta.

King Drapes on MySpace

Sami Savolainen keulalla ja King Drapes.

Samuli Jokinen

Haitaristi/kosketinsoittaja Jokinen on valmistunut 2005 Turun Musiikkiammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi ja erittäin lahjakas mies on toiminut monessa yhtyeessä. Koskettimien lisäksi hän on opiskellut klassista harmonikansoittoa 9 -vuotiaasta asti ja on kilpaillut Suomessa ja ulkomailla sekä osallistunut useille mestarikursseille. Jokinen toimii myös soitonopettajana. Hän on soittanut hieman kevyemmän kattauksen musiikkia Mikko Mäkeläisen ja Jenni Vartiaisen taustayhtyeissä. Tunnetuimpiin rockbändeihin kuuluu turkulainen The Crash, joka monen pettymykseksi lopetti 2009. Tuoreempi kiinnitys Jokiselle on Isoveli, joka vuosina 2004 -2011 toimi nimellä Brightboy tehden englanninkielisiä kappaleita. Tänä vuonna Isoveljeltä julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen LP nimeltä 2012. Jokinen on esiintynyt myös nykysirkusryhmä Agit-Cirkin esityksissä.

isoveli.info

Zalo Duo

Jo aivan laitilalaisen bändikulttuurin alkuhämärää -70 –luvun alkupuolella Telecasterillaan valaissut Jyrki Lemmetti oli vuosikaudet kutakuinkin kokonaan soittamatta. Syynä aikanaan tapaturmassa viottunut käsi, jota on operoitu useita kertoja; soittajan kannalta kokonaan siinä onnistumatta. Lemmetti, omien sanojensa mukaan Rauman OKL:n laiskin oppilas teki useita vuosia peruskoulun opettajan työtään. Myöhemmässä vaiheessa hän kulki myös taidevalokuvauksen kentällä varsin pitkälle. Jossain kohden 90 –lukua kävi kuitenkin niin, että akustisen kitaran myötä hän alkoi löytää uudelleen soittamisesta mielihyvää. Omalla tavallaan hän myös kykeni voittamaan vamman tuomat rajoitukset ja on kehitellyt mm. omaperäisiä otteita. Lähiaikoina myös sähkökitarat ovat tehneet vahvaa paluuta Lemmetin keikkasoittoonkin. Todettakoon, että hänellä on kitaroiden osalta kohtuullisen huomattava kokoelma harvinaisia arvosoittimia.

Paljastui myös, että puolisonsa Hanna Salo oli laulajana todellinen luonnonlahjakkuus. Vuodesta 1998 asti he ovat esiintyneenä Zalo Duo –nimellä ja musiikki on ollut heillä päätyönä ja elämäntapana. Suomessa he ovat tietyissä musiikkipiireissä hyvin tunnettuja ja kaksi onnistunutta pitempää Englannin kiertuettakin on takana.

Zalo Duo julkaisi 2007 albumin World is mine. Omalta arvioltani se on monin tavoin mielenkiintoinen levy, joka ei tyhjene muutamaan kuuntelukertaan. Tänä kesänä lukuisten keikkojen ohella alkaa Zalo Duolla toisen LP:n purkitus.

Zalo Duo on MySpace

Zalo Duo: World Is Mine / ...Belongs To Me

Jyrki Lemmetti ja Hanna Salo ovat ZALO DUO.

Sarja päättyy, rokinsoitto Laitilasta kajahtaen ei. Kiitos kaikille haastatelluille ja myös muille jotka osallistuitte historiikin valmistamiseen. Keep on rockin in the free world!

T: Laihinen

Osa 3

Sivukyliä pitkin Laineen talolle

Kun laitilalaisten bändien treenipaikkana ollut Käräjätalo purettiin 1981, niin nuorisosihteeri Kari Aavasaari sai järjestettyä keskustan tuntumasta Opistotalon läheltä ns. Laineen talon bändien uudeksi harjoituspaikaksi. Nykyään siinä toimii kaupungin ryhmäperhepäivähoito. Kunnan suunnasta tulleista ukaaseista huolimatta tottakait joissakin kämpissä soittamisen ohessa joskus myös biletettiin, juotiin viinaa, pidettiin ”mopokerhoa”. Jollekin taisi välillä talo olla asumispaikkanakin. Mutta joku tolkku oli silti mukana; talo haluttiin pitää soittajien käytössä ja arvokkaita soittimia varjeltiin voroilta.

Kuvan vasemmassa ylälaidassa kahden kuistin Käräjätalo, joka toimi vanhuutensa päivinä myös bändien viriilinä treenipaikkana. Talo purettiin 1981. [Tämä kuva on Jukka Vehmaksen kulttuurivarastoista ja hänen arvionsa mukaan valokuva on otettu melko varmasti alkukesästä 1956. Lisätietoja saa kirjasta Laitila 1900-luvulla.]

Moonshiners tiputtelee uusia soittajia mukaan

Laineen talon ensimmäisiä uusia bändejä oli koulun musiikkiluokan jamipohjaisten opettelujen jälkeen perustettu Moonshiners. Instrumentaalista hevirokkia soittivat Sami Soini rummut, Timo Heinonen basso ja Riku Koskinen ja Mauri Mikkola kitarat.  Bändi teki muutaman keikan. Soini muisteli miten he olivat Heinosen kanssa tilanneet koulukeikalle tuhdisti kylmäpakattua hiilihappojäätä. Jostain hommattiin iso pataviritys ja siihen ”roudari”  Vihavaisen Pepe kantoi  käytävältä hiki hatussa vettä ja sai aikaan aivan ihan helvetillisen höyryämisen.  Oli vähän manuaalisempi savukone, mutta asiansa ajoi. Bändi toimi vuoteen -84.

Mad Monsters järjestää discoa ja yleisöä

Vuonna 1981 pikkuserkut Wellu Rantala kitara ja laulu, Harri Jakonen basso ja rumpali Petri Tanhuanpää päättivät myös jostain syystä perustaa bändin. Treenikämppä oli Silossa Jakosten vanhassa asuinrakennuksessa. Keikkojen suhteen herrat olivat varsin kekseliäitä: he järjestivät discoja Poterossa ja kuinka ollakaan, pääesiintyjänä oli heidän Mad Monsters –yhtyeensä.  Myöhemmin yhtye sai pari isompaakin keikkaa mm. Eppu Normaalin kanssa samassa rokkiteltassa Laitilassa. (Kyseessä oli Rock-Syke konsertti Tuunan kentällä -86 ja esiintymässä Monstersien ja Eppujen lisäksi olivat paikalliset Nefernefernefer, RAN ja Alex Stone Group.)

Mötikät hiipui 80-luvun lopussa, mutta myöhemmin Tanhuanpää houkutteli Rantalan Ugiin jammailemaan muutaman tyypin kanssa, ja siitä kehkeytyi bändi Viides vuodenaika. Miehistöt vaihtelivat, mutta ensimmäinen bändin nimeä kantanut LP ilmestyi -97. Tarina kuitenkin jatkuu myöhemmin, kun Rantalasta tulee tohtori.

Mad Monstersien bändikamat komiassa ojossa soittotorpan nurkassa.

Alex Stone Group

ASG treenaili ensin Kalannissa, ja alkuperäiskokoonpanon muodostivat Kimmo ”Kike” Jokila rummut, Juha Lohisto basso ja Aki Wahlman kitara. Wahlman siirtyi kuitenkin pian kokkiopintojen suuntaan, ja laulajaksi tuli Jouko ”Zoke” Tissari. Lohiston lopetettua Kike pyysi Mikkolaa ja Heinosta mukaan bändiin ja treenipaikaksi vaihtui Laineen talo.  Omaa englanninkielistä heavya esittänyt orkesteri teki tällä kokoonpanolla keikkoja jonkun verran.

Mikkola muistaa erään ilmestyksenomaisen välikohtauksen, kun ASG oli valmistautumassa Kalannin urheilutalolla keikkailtaan. Eräs bändin jäsenistä tuli säikähtäin paikalle ja ilmoitti että nyt oli vissiin järki lähdössä! Hän oli äänien takia kurkannut pukuhuoneen saunaan ja nähnyt siellä lauteilla tummahipiäisiä kavereita turkit päällä. Asiaa lähdettiin miesvoimin tarkistamaan ja toden totta, näin oli. Siellä oli kuvatunlainen, eräs nelihenkinen ulkomainen breakdance-ryhmä vähän Suomen talvea lämmittelemässä veks ennen illan esiintymistään.

Wellcome Band ja RAN

Jyrki Lemmetillä oli yhtye nimeltä Wellcome Band jossa hänen lisäkseen olivat eri paikkakunnilta Jussi Zenger basso, Erik Gylphe laulu ja rumpalina Kari ”Happo” Haapanen, jonka tilalle tuli viime vaiheissa Pasi Laihonen.  Tämän jälkeen -84 muodostettiin uusi bändi RAN, jossa soittivat Lemmetti,  Laihonen, Heikki isotupa basso ja Kari Antila kitara & koskettimet. Laulajaksi tuli Uudenkaupungin suunnasta Timo Rainio.  Bändi soitti englanninkielistä melodista hardrockia. Rainion jälkiarvion mukaan bändissä oli paljon soittotaitoa ja vielä enemmän taiteellisuutta. RAN teki vajaat 10 keikkaa.

Tapahtuu samoihin aikoihin toisaalla

Sillantakana Tuomisen kämpässä -85 tietämillä virittelivät ahkerasti ensimmäistä oikeaa bändisoitantaansa Mika Tuominen rummut, kitaroissa Joni Malmberg ja Henri Aitakari ja Marko Laurén basso. Myöhemmin hekin saivat Laineen talon vintistä oman kämpän, ja Waste Bit – bändi syntyi.  Edellä mainittujen lisäksi vuorollaan siinä soittivat myös Mika Rinteelä rummut, Esa Reivo basso ja saxofoni ja laulajana raspikurkku Juha Laihonen, joka oli vaihtanut Perkkolasta ostetun kitarastyrkkarinsa mikrofoniin. Joni Malmberg muistelee erityisellä lämmöllä näitä nuoruuden rock-aikoja – hauskaa pidettiin, naisia oli käsivarret täynnä ja ego oli suurempi kuin Stormchildin keikkabussi. Mikä oli suuri sekin. Hukkapalasta muotoutui myöhemmin Snake Eyes.

Aivan samoihin aikoihin Rantasen autotallissa Huovinmäentiellä myös nuori rokki jytisee. Crypt –orkesteri oli Michael Rantanen laulu ja basso, Sami Tuuna kitara, ja Mika Luoto rummut. Myöhemmin mukaan tuli toiseksi kitaristiksi Niko Järvinen. Hevi soi, paitsi aika usein ei, kun autotallissa myös majaillut kani söi piuhoja poikki. Saattoi olla kyllä ihan kostotoimenpide metelistä.

Osa 1

Varhaiset vuodet

Laitilassa tanssattiin ja humpattiin innokkaasti ajan hengen mukaisesti vielä 1960 –lopulla ja 1970 –luvun alussa. Paikallisia orkestereita olivat mm. Esko Juhani Mäen yhtye, ja Kaasalaisen Lassella oli oma porukkansa. Tanssin iloja kansalle soi myös Tatu Lemmetin yhtye. Rockin räimeestä ei ollut tietoakaan.

Mutta, kuten kaikissa suurissa tarinoissa, tässäkin on se oma pandoran lippaansa, jonka avaamisesta kaikki alkaa. Laitilan bändikulttuurin avausfanfaariksi voidaan nimetä se tapahtuma, kun Vehmaksen Jukka sen ensimmäisen sähkökitaransa sai. Joku voisi todeta että no niin tietyste, pit se ny arvatakki. Kitaran merkki oli Hagström Kent ja vahvistin FBT.  Siitä me lähdetään.

Hermannin Nuorisoseura kokoontuu

Jukka Vehmas oli kuullut ja nähnyt Urheilutalon Poterossa ukilaista S.Wälikäsi –bändiä, jossa soitti mm. Jussi Zenger. Ilta iski innostuksen rokkikipinää nuoreen mieheen. Vuonna 1971 Jukka alkoi koota ensimmästä bändiä kasaan. Kyösti Laihi tuli mukaan Elkatone-sähköuruillaan, ja rumpaliksi ryhtyi Eero Leivo, jonka kotoa kellarista löytyi myös treenikämppä. Bändin nimeksi tuli Hermannin Nuorisoseura, josta käytettiin myös lyhennettä HNS. Basistista vain oli pula. Kappalevalintoihin vaikutti vahvasti Creedence Clearwater Revival eli CCR, joka oli kaikkien suosikki. Orkesteri taipui kuitenkin monenlaiseen tyylisuuntaan, ja teki myös tanssikeikkoja mm. Kaivolan Havupirtille. HNS soitti myös ensimmäisillä Laitilan Munamarkkinoilla 1972.

Rock-tyyppiseksi HNS:n toiminta muuttui kun -73 kämpille tuli pitkätukkainen pojankloppi Jyrki Lemmetti Fender Telecaster kädessään ja Vox toisessa. Vehmaksen arvion mukaan Jimi Hendrixiä vahvasti digannut Lemmetti oli jo tuolloin kovan luokan kitaristi. Laihi siirtyi basistiksi, ja silloisista sen ajan suomalaisista rockbändeistä innostusta tarjosivat Tasavallan Presidentti ja Wigvam. Lyhyehkön historiansa aikana HNS teki noin 40 keikkaa. Bändi hajosi

-74 ja Lemmetti ja Laihi siirtyivät progressiivisemman populaarimusiikin tielle. Vehmas perusti Leivon Epon ja Kaitilan Harrin kanssa tanssiorkesterin, joka jatkoi aina vuoteen 1980.

Alkutaipaleella tärkeää työtä Laitilassa bänditoiminnan heräämisen eteen teki muusikko ja trumpettimies Pauli Sojakka, joka veti Kansalaisopistossa jonkunsortin kevyen musiikin kurssia. Sojakan kanssa J. Lemmetti teki muuten elämänsä ensimmäisen keikan palokunnan pikkujouluissa: Delilah ja Katariinan kamarissa -kappaleet kitaralle ja trumpetille.

Toinen merkittävä bänditouhun avittaja Laitilassa oli -77-81 nuorisosihteerinä toiminut  Kari Lehmusvuori, jonka ansiosta mm. Käräjätalo tuli bändien treenipaikaksi vuodesta -77 vuoteen -81, jolloin talo purettiin. Sama mies auttoi Laineen talon saamisessa bändien käyttöön.

Hermannin Nuorisoseura: Jyrki Lemmetti, Jukka Vehmas, Eero Leivo ja Kyösti Laihi.

Naavan lämmin nipistys ja puhrasta progea

15 –vuotiaat Jyrki Lemmetti ja Kyösti Laihi alkoivat HNS:n jälkeen tehdä omia kappaleita, ja Juha Kaira ryhtyi tekemään biiseihin tekstejä. Rumpaliksi tuli Jari Nordman ja basistiksi Juha Jokiranta.  Bändi sai Kairan keksimänä myös melko progressiivisen nimen: Naavan lämmin nipistys. Yhtye soitti muutamilla koulukeikoilla ja Raumalla yhden keikan. Vuonna -75 yhtye voitti Turussa valtakunnallisen nuorison taidetapahtuman osakilpailun. Tuomaristo antoi kiitosta ”instrumenttien saumattomasta yhteistyöstä ja soittajien teknisestä osaamisesta. Muistan sinut –kappale antoi myös nautittavia sointuyhdistelmiä ja rytmisiä kontrasteja.”  Jatsahtavuutta unohtamatta.

Tämän bändin loputtua Laihi siirtyi Kaamos-nimiseen proge-bändiin, jonka ainut LP-levy Deeds and Talks vuodelta -77 on vinyylinä keräilyharvinaisuuksia. Jyrki Lemmetti jatkoi omia opiskelujaan ja perusti yhtyeen Wellcome Band, josta seuraavassa osassa lisää. Vuonna -78 WB:n erään keikan jälkeen Jimi Sumén pyysi Lemmettiä bändiinsä, mutta juttu kariutui koska Jyki oli juuri lähdössä inttiin, ja Sumén lähti tunnetuin seurauksin Englantiin.

Naavan lämmin nipistys: Jari Nordman, Kyösti Laihi, Juha Jokiranta ja Jyrki Lemmetti.

Punk syöksyy ennenaikaisesti lavalle Laitilassa!

Jyrki Lemmetti muisteli huvittuneena myös eräät aikaansa edellä olleet punk-henkiset iltamat yhteiskoulusta noinvuodelta -74. Ainutkertaisessa kokoonpanossa Lemmetti soitti rumpuja, Kyösti Laihi urut, Jari Nordman kitara, Arto Jäspi basso ja musikaalisuutensa ansiosta päätähtenä oli Juha Kaira kitaroineen. Pauli ”Great” Halonen Show panosti näyttäviin esiintymisasuihin ja varsin värikkääseen lavameininkiin. Musiikillinen pääteos perustui televisiossa tuolloin pyörineeseen Batmanin tunnusmusiikkiin, jonka joukkoon Kaira varioi heviriffejä ja melodioita mm. Omo-mainoksesta. Valveutuneesti sivistynyt opettaja Valto Vaalikivi näki esityksessä ilahtuneena selkeästi aidon happeningin aineksia. Eräs jonkun verran punsissa ollut yleisön edustaja tosin totesi show´n loppupuolella, että ”Te soitat raskast musikki.”