Osa 7

Ammattimuusikkoja ja uusia kovia soittajia

Green Zulu ja Rainion veljekset

1995 lenkkipolulla Rainio fiilisteli Timo Heinosen kanssa ASG:n toisen levyn tekemisestä, mutta siitä syntyikin bändi Green Zulu, jossa Rainion ja Heinosen lisäksi musisoivat Kike Jokila rummut, Tex Turpeinen kitara ja Tomi ”Santtu” Systa koskettimet. Bändi keikkaili vuoden verran, mutta ammattimuusikot tarvitsivat lisää elantonsa eteen keikkoja. Timo keksi työllistää velipoikansa Jussin ja Tex Turpeisen – syntyi Rainio Bros. trio, joka teki hyvällä sukseella 165 keikan vuosivauhtia. Levyjä tuli kaksi: 2002 Joku kuuntelee ja 2006 Kaipaavat koirat. Seuraavana vuonna Timo Rainio lopetti keikkaelämän, perhe ja poika veivät voiton. Mittariin ehti kertyä 2600 keikkaa ja 5 LP:tä. Nykyään Rainio toimii keittiömestarina neljässä ravintolassa pääkaupunkiseudulla. Ainoa laulamiseen liittyvä työ hänellä on lasten piirrettyjen suomenkielisten versioiden laulaminen studiossa ja Kesän saundi U:gissa.

Velipoika Jussi on tehnyt viime vuodet Ressu Redfordin kanssa keikkaa ja levytyksiä erittäin hyvällä menestyksellä.

Rainio Bros: Hiljaisissa huoneissa

Vuoden Yhtye

1994 kasattiin kokoon varsin tiukka cover-biisejä esittänyt keikkapumppu. Startissa olivat mukana Timo Heinonen basso, Jari Varjo rummut, Pasi Laihonen laulu ja kitaristina Jouko Piirainen, joka vaihtui Kari Antilaan siinä vaiheessa kun bändin keikkailu pääsi kunnon vauhtiin. Parhaimmillaan Vuoden Yhtye teki ammattimaisesti pitkälti yli 100 keikkaa vuodessa ympäri Suomea. Rumpaleina olivat myös Kike Jokila ja Petri Rinne siinä vaiheessa, kun keikkaa tehtiin 2000 –luvun alkupuolelle saakka Rock and roll Foundation –nimellä. Jankke Kuismin ja Speedy Piirainenkin olivat välillä soittotyösuhteessa Vuoden yhtyeeseen, jonka pitkän linjan muusikko Timo Heinonen nimeää hauskimmaksi bändikseen. ”Jos olis ollu viäl vähänki hauskemppa ni olis henki lähteny.”

Tarinakulttuurin osana mainittakoon, että Vuoden Yhtyeen kiertueilla matkasi loputtoman sanamuunnosvääntelyn lisäksi aina myös tunnettu tiukkaniskaisen laitilalaisuuden perikuva Osmo Kuokka vaimonsa Ailin ja poikansa Markon kanssa.

Amadeus

Tälle orkesterille on tarkka perustamispäivämäärä: 6.12.1996. Amadeusta edeltäneen Snake Eyesin loppuaikoina rumpaliksi tuli Mika Rinteelä ja basistiksi Kristian Sukari. Wäkä Vainikainen valitettavasti lopetti julkisen bassoamisen ja keskittyi reeraamaan rakennuksia itse kehittämällään non-stop –meiningillä. Aitakarin kera kitaristiksi tuli Toni Laaksonen. Malmbergilta taisi tulla ajatus, että josko siirryttäisiin tekemään suomenkielistä rockia. Ekat biisit olivat pian valmiina, ja eikun Sundquistin studiolle – 97 syntyi neljän biisin sinkku Tuuli voimistuu. Vuoden päästä tehtiin LP nimeltä Amadeus. Huomioitavaa on, että Amadeukselle teki sanoituksia myös kelpo mainetta niittänyt biisimaakari Kari ”Z” Aalto. 2000 bändi teki 4 biisin Juostaan pakoon maailmaa, mutta sitten keikkatahti alkoi hiljetä. Yhden keikan comeback oli 2006 tuvantäyteisessä Urheilutalolla. Moni muistaa kuitenkin tuhannen muun ihmisen kanssa Amadeuksen viime kesän huiman keikan Laitilan ensimmäisistä Kekri-juhlista. Aitakari toteaa, että se meininki oli juuri sellaista, kuin mistä aloittelevat soittajapojat silloin joskus 80 –luvulla haaveilivat. Kysyntään on vastattu tarjonnalla: Amadeus tekee keikkoja myös tänä kesänä.
Amadeus: Rautatie

Amadeus lauteilla Karjurokissa 2012 (kuva Heli Airasmäki)

Wolf

Kirkkokodin kellarissa alkoi -97 treenata death ja black metallia soittanut Wolf: Antti Marttala kitara, Mikko Laakso kitara, Ville Helminen rummut ja Matti Vehmas basso ja laulu. Omia biisejä tehtiin, ja Kari Penttiseltä lainaksi saadulla C-kasetti 8- raiturilla äänityksiäkin. Munamarkkinoiden Ihmemunan yössä Wolf heitti hyvät keikat ja siitä on livetaltiointeja jemmassakin. Poikain armeija-ajat hiivuttivat Wolfin 2000, mutta Vehmaksen mukaan bändin toimivuuden vuoksi puhetta on ollut paluustakin.

Teh Runsaudensarvi

1998 aloittaneessa, päivän hiteistä omia cover-versioitaan soittaneessa yhtyeessä soittivat alun perin Kristian Sukari laulu, Sami Virta rummut, Jonne Kylä-Kierola kitara, Antti Marttala basso ja Liisa Hilden koskettimet. -03 jälkeen Marttala siirtyi kitaristiksi, Manne Sorri tuli basistiksi ja Aleksi Sukari toiseksi kitaristiksi.  Orkesteri nautti loppuvaiheessa erinomaisen bilebändin maineesta. Mainittakoon että bändi treenasi tomaattimoguli Ekebloussonin yksityisessä nuorisotilassa Koukkelassa.

Mental Distortion

Myöskin vuonna -98, ja kuinka ollakaan taas siellä Rantasen autotallissa alkoivat pikkukollit soittamaan heviä että sahanmäkeen saakka kuului. Kokoonpanot vähän elivät kuten tapana oli, mutta viimeisessä versiossa olivat Markus Rantanen kitara, Kristian Salonen laulu, Ilmari Kantola kitara, Wille Pokki basso ja Jari ”Jarke” Nieminen rummut. Omat isot veljet ja Stormchild olivat suuri esikuva, ja vanhoja demoja kuunneltiin ahkerasti. Mental Distortion teki kymmenkunta keikkaa, ja sai jopa pientä paikallisten flikkain fanitusta osakseen. Jarke muistaa hyvin heidän ensimmäisen kahden biisin keikkansa Varppeen koulun voikkasalista – jännitti niin ettei uni tullut kahteen yöhön, mutta kun ekan biisin jälkeen tuli sadoilta ihmisiltä taputukset niin fiilis oli huikea.

Bändin hajottua Nieminen ja Rantanen tekivät kahdestaan Reunion –nimisen omakustanteen. Näiden herrojen edesottamuksista kuullaan lisää seuraavassa numerossa, jossa liikutaan 2000 –luvun kuvioissa.

Mental Distortion vuodelta -99: Markus Rantanen, Ilmari Kantola, Kristian Salonen, Wille Pokki ja Jarke Nieminen.

Osa 6

Menestyksen ja tähtien poluilla

Neon 2 breikkaa omalle polulleen

Lujasta yrittämisestä huolimatta ei Bohemia –yhtye ottanut tulta allensa. 90 –luvun alussa Rami Alanko ja Jussi Rainio jatkoivat kuitenkin biisien tekemistä ja demojen lähettelyä. Kävi niin, että turkulainen R.E.L.S –tuotantotiimi otti heidät talliinsa. Biisien sanat vaihtuvat suomenkielisiksi, vaikkei se juttu istunut Alangolle ensin ollenkaan. Levytyssopimus solmittiin -92 Sony Musicin kanssa, ja ensimmäisestä sinkusta Polku tuli heti sen kesän isoja hittejä. Syksyn sävel –kilpailussa esitetty Tässä talossa aloitti varsinaisen menestysrumban. Rami Alanko muisteli, että jossain kohdin heillä oli Sokos-hotellit kiertuesponsorina. Koska kaikki huoneet olivat samankaltaisia, turneen puolivälin jälkeen alkoi olla ongelmia sen suhteen, että missä kaupungissa nyt oikein ollaan. Teiniunelma rokkielämästä oli kuitenkin toteutunut. Kutakuinkin jokaisen rokkarin toive on päästä maistamaan sitä isoa menestystä ja suosiota – Neon 2 kuului Suomen sen hetken suosituimpiin bändeihin. Alanko ja Rainio olivat bändin keulakuva, mutta bändissä soittivat myös Jari Varjo rummut ja Timo Heinonen basso. Albumeita tuli kolme: Polku -92, Rivien välistä -93 ja Viides vuodenaika -95.  Tällä levyllä basistina oli Toni Nuotio ja koskettimissa Petri Alanko, josta sittemmin on tullut yksi Suomen parhaista pelisäveltäjistä/tuottajista. Neon 2 historiaan kuuluu toki myös Lasse Lemmetti, joka oli parilla kiertueella bändin roudarina aiheuttaen melkoista säpinää ja ihmetystä.

Neukkareiden suosio nousi nopeasti, oli kiivas muutaman vuoden mutta keikoille ei jengiä enää tullut vaikka viimeinenkin levy myi ihan hyvin. Bändi laitettiin tauolle.

Alangolle ja Heinoselle molemmille oli painunut mieleen se keikka, jossa Neon 2 oli Beach Boysien lämppärinä Kaivopuistossa -93. Väkeä oli paikalla 80 000, ja Heinonen muisteli että kun sitä ihmismassaa sieltä verhon raosta kurkkailtiin niin jännitti niin perkeleesti. Hellitti vasta siihen hetkeen kun oma soitto alkoi. Oli Laitlam pojil iso keikka.

Myöhemmin Alanko perusti Nuotion kanssa Gramofoni –studion, kokosivat Radionautti –nimisen bändin, ja julkaisivat yhden kokeellisemman LP:nkin, mutta se ei johtanut enempään. 2004 Neon 2 teki minikiertueen kokoelma –levyn myötä.

 Neon 2:n ytimenä olivat Rami Alanko ja Jussi Rainio.
Neon 2: Polku

Hattu täynnä tähtiä

Stormchild –yhtye kärräsi -94 kamat kasaan uudelleen lämmitystä varten. Vokalisti Michael Rantanen oli alkanut Mikkolan kera panostaa tosissaan musiikinopiskeluun ja oli jo käynyt tutustumassa Los Angelesissa tulevaan MIT -opinahjoonsa. Täysin odottamatta Michael kuitenkin menehtyi erään rock-konsertin jälkeen Helsingissä. Sinänsä luonnolliseen syyhyn, mutta kumminkin. Se oli silloin todella iso isku monelle laitilalaiselle, sillä monella tapaa hyvällä tyypillä oli laaja ystäväpiiri. Neon 2 omisti laulunsa Hattu täynnä tähtiä Michaelin muistolle. Haikea, vahvasti laulettu kappale suuria unelmoivasta pojasta, jolla kotiportin nurkalla katse horisontissa. Niinpä. Valitettavasti lahjakkaan Michaelin musiikilliset unelmat jäivät toteutumatta.
Neon 2: Hattu täynnä tähtiä

Mika Luoto, Michael Rantanen, Sami Tuuna, Marko Lauren ja Mauri Mikkola 90 -luvulla TS Extran viikon bändinä.

Unplugged -muoti säätää meteliä vähemmälle Laitilassakin

Liekö ollut Eric Clapton, joka sen ysäri-meiningin aloitti tekemällä Laylastaan sen akustispohjaisen shuffle-version? Joka tapauksessa, Laitilassakin syntyi 90 –alkupuolella talouslaman aikoihin taidokkaita tämän tyylin kokoonpanoja.

Ensimmäinen oli Plagiators, joka perustettiin paikallisen Elmun bileisiin. Siinä tunnettuja cover-biisejä soittivat Kalle Airisto, Sauli Soini, Wessmanin Peko, Rainion veljekset, Alangon Rami ja Jussi ”Sampaanalan Santana” Piirainen. Muut bändikiireet estivät tämän kokoonpanon enemmän keikkailun.

Samawanha oli samalla linjalla, ja teki eri miehistöillä jonkun verran keikkaa Laitilan ulkopuolellakin.  Ensimmäisessä versiossa oli Pasi Laihonen laulu, Jussi ”Speedy” Piirainen kitara, Kari Antila kitara ja Sauli Soini kitara ja laulu. Antila vaihtui Marko Laihiseen. Tämä Samawanha teki mm. erään merkillisen keikan Uudessakaupungin Lännentiessä. Sopimukseen kuului, että soittajat toimivat karaoketuomareina ennen omaa keikkaa. No mikäs ettei. Vaan olikin pitkällinen kahden kierroksen työ, ja kun bändi jurytti voittajaksi etelänmatkalle edellisenä iltana osakilpailun voittaneen auervaara-tyyppisen show-miehen, niin näytti että tulee käsirysy vislaavien paikallisten kanssa. Myöhemmässä Samawanhassa soittivat Soinin lisäksi myös Henri Aitakari mandoliini, Jankke Kuismin basso ja Jari Varjo rummut.

Muutaman keikan teki myös Laihisen, Piiraisen ja Laihosen Kupparit pojat, joka teki omia rockhenkisiäkin versioita Rautavaaran ja Helismaan kipaleista.

Travel bros. ja Indiana

Timo Rainio lähti 90 –luvun alussa kitaristi Jartse Tuomisen kanssa kiertämään ympäri maata Travel bros. -duona. Kun Rainiota myöhemmin pyydettiin Euroviisuihin laulamaan Akimoffin Hän lähtee tänään –kappaletta,  mutkien kautta siitä taipaleesta syntyikin Indiana -yhtye. Rainion lisäksi bändissä Teijo Tikkanen koskettimet, Kike Jokila rummut, Jorma ”Triffi” Juhola basso ja Jartse Tuominen. Bändi levytti -94 Kristallipallo –albumin. Toisen levyn kanssa oli erinäistäkin musiikillista säätämistä, ja lopulta se julkaistiinkin -95 Rainion soololevynä Tässä valossa.