Osa 12

Lisää Laitilassa vaikuttaneita pitemmän partituurin taitureita

Sir Albert

Ei varmaan Timo Heinonenkaan aikoinaan tiennyt kun sen mikroauton vaihtoi mukulana bassoon, että mitä kaikkea se valinta tuokaan mukanaan. Toi se heti lisätöitä mm. kaalinperkauksen muodossa kasvihuoneessa 5 penniä metri että sai sen vahvistimen. Mutta sen jälkeen on mukaan mahtunut paljon ja kaikenlaista. Sävellystä, sovitusta ja soittoa monet vuodet erilaisissa menestyneissä bändeissä. Äänittäjän ja studiomiehen työtä omaan lukuun tai mukana muiden isoissa pajoissa. Keikkaelämään häntä ei omien sanojensa mukaan kovin helpolla enää saa, koska koko ala on muuttunut huonoon suuntaan. Kaupallistaminen on paikoin edennyt liian pitkälle.

Heinonen julkaisi 2003 virailevien soittajien kanssa Sir Albert nimikkeellä LP:n Cosmic seed of love. Lähitulevaisuudessa julkaistaan uusi LP, joka kantaa työnimeä Bubujee. Sen soitot ovat jo äänitetty ja masterointi on tehty kuululla Abbey Roadin studiolla Englannissa. Pitäisi olla säädöt aika kohdillensas. Tällä levyllä musiikinteon ulkopuolellakin monipuolisesti lahjakas Heinonen soittaa kaikki muut instrumentit paitsi rummut. Hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvasti musiikista voi kasvaa ihmiselle vahva olemisen ja elämisen tapa.

Tah Productions

Timo Heinosen Sir Albert –projekti jatkuu uuden levyn muodossa lähiaikoina.

Savolainen ja King Drapes

Psychobillyä Worst Nightmare –bändillä Laitilassa aikanaan soitellut Sami Savolainen on jatkanut valitsemallaan tiellä, vai liekö rock and rollin tie valinnut miehen? Vuonna 1997 alkoi hänen King Drapes -bändinsä ura, ja heti seuraavana vuonna tuli levytyssopimus Saksasta. Nykyään heillä on brittiläinen Raucous Records ja kotimainen Turun Tähtituotanto –levyfirmat takanaan. Musiikillinen saldo Savolaisella King Drapesin kelkassa tähän mennessä on yli 40 julkaisua. 11 pitkäsoittoa, sinkkuja, EP:tä, biisejä kokoelmalevyillä, kappaleita elokuvissa, keikkoja eri maissa jne. Musiikki on Savolaiselle tällä hetkellä päätyö. Rokkarin unelmat ovat toteutuneet myös siinä suhteessä, että hän on saanut soittaa festareilla nuoruuden idoliensa Crazy Cavanin ja Matcboxin tyyppien kanssa. Itse asiassa häntä kysyttiin -03 matsboxiin kitaristiksi, mutta jälkikasvun ja oman erittäin toimivan bändinsä takia mies kieltäytyi kohteliaasti tarjouksesta.

King Drapes on MySpace

Sami Savolainen keulalla ja King Drapes.

Samuli Jokinen

Haitaristi/kosketinsoittaja Jokinen on valmistunut 2005 Turun Musiikkiammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi ja erittäin lahjakas mies on toiminut monessa yhtyeessä. Koskettimien lisäksi hän on opiskellut klassista harmonikansoittoa 9 -vuotiaasta asti ja on kilpaillut Suomessa ja ulkomailla sekä osallistunut useille mestarikursseille. Jokinen toimii myös soitonopettajana. Hän on soittanut hieman kevyemmän kattauksen musiikkia Mikko Mäkeläisen ja Jenni Vartiaisen taustayhtyeissä. Tunnetuimpiin rockbändeihin kuuluu turkulainen The Crash, joka monen pettymykseksi lopetti 2009. Tuoreempi kiinnitys Jokiselle on Isoveli, joka vuosina 2004 -2011 toimi nimellä Brightboy tehden englanninkielisiä kappaleita. Tänä vuonna Isoveljeltä julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen LP nimeltä 2012. Jokinen on esiintynyt myös nykysirkusryhmä Agit-Cirkin esityksissä.

isoveli.info

Zalo Duo

Jo aivan laitilalaisen bändikulttuurin alkuhämärää -70 –luvun alkupuolella Telecasterillaan valaissut Jyrki Lemmetti oli vuosikaudet kutakuinkin kokonaan soittamatta. Syynä aikanaan tapaturmassa viottunut käsi, jota on operoitu useita kertoja; soittajan kannalta kokonaan siinä onnistumatta. Lemmetti, omien sanojensa mukaan Rauman OKL:n laiskin oppilas teki useita vuosia peruskoulun opettajan työtään. Myöhemmässä vaiheessa hän kulki myös taidevalokuvauksen kentällä varsin pitkälle. Jossain kohden 90 –lukua kävi kuitenkin niin, että akustisen kitaran myötä hän alkoi löytää uudelleen soittamisesta mielihyvää. Omalla tavallaan hän myös kykeni voittamaan vamman tuomat rajoitukset ja on kehitellyt mm. omaperäisiä otteita. Lähiaikoina myös sähkökitarat ovat tehneet vahvaa paluuta Lemmetin keikkasoittoonkin. Todettakoon, että hänellä on kitaroiden osalta kohtuullisen huomattava kokoelma harvinaisia arvosoittimia.

Paljastui myös, että puolisonsa Hanna Salo oli laulajana todellinen luonnonlahjakkuus. Vuodesta 1998 asti he ovat esiintyneenä Zalo Duo –nimellä ja musiikki on ollut heillä päätyönä ja elämäntapana. Suomessa he ovat tietyissä musiikkipiireissä hyvin tunnettuja ja kaksi onnistunutta pitempää Englannin kiertuettakin on takana.

Zalo Duo julkaisi 2007 albumin World is mine. Omalta arvioltani se on monin tavoin mielenkiintoinen levy, joka ei tyhjene muutamaan kuuntelukertaan. Tänä kesänä lukuisten keikkojen ohella alkaa Zalo Duolla toisen LP:n purkitus.

Zalo Duo on MySpace

Zalo Duo: World Is Mine / ...Belongs To Me

Jyrki Lemmetti ja Hanna Salo ovat ZALO DUO.

Sarja päättyy, rokinsoitto Laitilasta kajahtaen ei. Kiitos kaikille haastatelluille ja myös muille jotka osallistuitte historiikin valmistamiseen. Keep on rockin in the free world!

T: Laihinen

Osa 7

Ammattimuusikkoja ja uusia kovia soittajia

Green Zulu ja Rainion veljekset

1995 lenkkipolulla Rainio fiilisteli Timo Heinosen kanssa ASG:n toisen levyn tekemisestä, mutta siitä syntyikin bändi Green Zulu, jossa Rainion ja Heinosen lisäksi musisoivat Kike Jokila rummut, Tex Turpeinen kitara ja Tomi ”Santtu” Systa koskettimet. Bändi keikkaili vuoden verran, mutta ammattimuusikot tarvitsivat lisää elantonsa eteen keikkoja. Timo keksi työllistää velipoikansa Jussin ja Tex Turpeisen – syntyi Rainio Bros. trio, joka teki hyvällä sukseella 165 keikan vuosivauhtia. Levyjä tuli kaksi: 2002 Joku kuuntelee ja 2006 Kaipaavat koirat. Seuraavana vuonna Timo Rainio lopetti keikkaelämän, perhe ja poika veivät voiton. Mittariin ehti kertyä 2600 keikkaa ja 5 LP:tä. Nykyään Rainio toimii keittiömestarina neljässä ravintolassa pääkaupunkiseudulla. Ainoa laulamiseen liittyvä työ hänellä on lasten piirrettyjen suomenkielisten versioiden laulaminen studiossa ja Kesän saundi U:gissa.

Velipoika Jussi on tehnyt viime vuodet Ressu Redfordin kanssa keikkaa ja levytyksiä erittäin hyvällä menestyksellä.

Rainio Bros: Hiljaisissa huoneissa

Vuoden Yhtye

1994 kasattiin kokoon varsin tiukka cover-biisejä esittänyt keikkapumppu. Startissa olivat mukana Timo Heinonen basso, Jari Varjo rummut, Pasi Laihonen laulu ja kitaristina Jouko Piirainen, joka vaihtui Kari Antilaan siinä vaiheessa kun bändin keikkailu pääsi kunnon vauhtiin. Parhaimmillaan Vuoden Yhtye teki ammattimaisesti pitkälti yli 100 keikkaa vuodessa ympäri Suomea. Rumpaleina olivat myös Kike Jokila ja Petri Rinne siinä vaiheessa, kun keikkaa tehtiin 2000 –luvun alkupuolelle saakka Rock and roll Foundation –nimellä. Jankke Kuismin ja Speedy Piirainenkin olivat välillä soittotyösuhteessa Vuoden yhtyeeseen, jonka pitkän linjan muusikko Timo Heinonen nimeää hauskimmaksi bändikseen. ”Jos olis ollu viäl vähänki hauskemppa ni olis henki lähteny.”

Tarinakulttuurin osana mainittakoon, että Vuoden Yhtyeen kiertueilla matkasi loputtoman sanamuunnosvääntelyn lisäksi aina myös tunnettu tiukkaniskaisen laitilalaisuuden perikuva Osmo Kuokka vaimonsa Ailin ja poikansa Markon kanssa.

Amadeus

Tälle orkesterille on tarkka perustamispäivämäärä: 6.12.1996. Amadeusta edeltäneen Snake Eyesin loppuaikoina rumpaliksi tuli Mika Rinteelä ja basistiksi Kristian Sukari. Wäkä Vainikainen valitettavasti lopetti julkisen bassoamisen ja keskittyi reeraamaan rakennuksia itse kehittämällään non-stop –meiningillä. Aitakarin kera kitaristiksi tuli Toni Laaksonen. Malmbergilta taisi tulla ajatus, että josko siirryttäisiin tekemään suomenkielistä rockia. Ekat biisit olivat pian valmiina, ja eikun Sundquistin studiolle – 97 syntyi neljän biisin sinkku Tuuli voimistuu. Vuoden päästä tehtiin LP nimeltä Amadeus. Huomioitavaa on, että Amadeukselle teki sanoituksia myös kelpo mainetta niittänyt biisimaakari Kari ”Z” Aalto. 2000 bändi teki 4 biisin Juostaan pakoon maailmaa, mutta sitten keikkatahti alkoi hiljetä. Yhden keikan comeback oli 2006 tuvantäyteisessä Urheilutalolla. Moni muistaa kuitenkin tuhannen muun ihmisen kanssa Amadeuksen viime kesän huiman keikan Laitilan ensimmäisistä Kekri-juhlista. Aitakari toteaa, että se meininki oli juuri sellaista, kuin mistä aloittelevat soittajapojat silloin joskus 80 –luvulla haaveilivat. Kysyntään on vastattu tarjonnalla: Amadeus tekee keikkoja myös tänä kesänä.
Amadeus: Rautatie

Amadeus lauteilla Karjurokissa 2012 (kuva Heli Airasmäki)

Wolf

Kirkkokodin kellarissa alkoi -97 treenata death ja black metallia soittanut Wolf: Antti Marttala kitara, Mikko Laakso kitara, Ville Helminen rummut ja Matti Vehmas basso ja laulu. Omia biisejä tehtiin, ja Kari Penttiseltä lainaksi saadulla C-kasetti 8- raiturilla äänityksiäkin. Munamarkkinoiden Ihmemunan yössä Wolf heitti hyvät keikat ja siitä on livetaltiointeja jemmassakin. Poikain armeija-ajat hiivuttivat Wolfin 2000, mutta Vehmaksen mukaan bändin toimivuuden vuoksi puhetta on ollut paluustakin.

Teh Runsaudensarvi

1998 aloittaneessa, päivän hiteistä omia cover-versioitaan soittaneessa yhtyeessä soittivat alun perin Kristian Sukari laulu, Sami Virta rummut, Jonne Kylä-Kierola kitara, Antti Marttala basso ja Liisa Hilden koskettimet. -03 jälkeen Marttala siirtyi kitaristiksi, Manne Sorri tuli basistiksi ja Aleksi Sukari toiseksi kitaristiksi.  Orkesteri nautti loppuvaiheessa erinomaisen bilebändin maineesta. Mainittakoon että bändi treenasi tomaattimoguli Ekebloussonin yksityisessä nuorisotilassa Koukkelassa.

Mental Distortion

Myöskin vuonna -98, ja kuinka ollakaan taas siellä Rantasen autotallissa alkoivat pikkukollit soittamaan heviä että sahanmäkeen saakka kuului. Kokoonpanot vähän elivät kuten tapana oli, mutta viimeisessä versiossa olivat Markus Rantanen kitara, Kristian Salonen laulu, Ilmari Kantola kitara, Wille Pokki basso ja Jari ”Jarke” Nieminen rummut. Omat isot veljet ja Stormchild olivat suuri esikuva, ja vanhoja demoja kuunneltiin ahkerasti. Mental Distortion teki kymmenkunta keikkaa, ja sai jopa pientä paikallisten flikkain fanitusta osakseen. Jarke muistaa hyvin heidän ensimmäisen kahden biisin keikkansa Varppeen koulun voikkasalista – jännitti niin ettei uni tullut kahteen yöhön, mutta kun ekan biisin jälkeen tuli sadoilta ihmisiltä taputukset niin fiilis oli huikea.

Bändin hajottua Nieminen ja Rantanen tekivät kahdestaan Reunion –nimisen omakustanteen. Näiden herrojen edesottamuksista kuullaan lisää seuraavassa numerossa, jossa liikutaan 2000 –luvun kuvioissa.

Mental Distortion vuodelta -99: Markus Rantanen, Ilmari Kantola, Kristian Salonen, Wille Pokki ja Jarke Nieminen.

Osa 6

Menestyksen ja tähtien poluilla

Neon 2 breikkaa omalle polulleen

Lujasta yrittämisestä huolimatta ei Bohemia –yhtye ottanut tulta allensa. 90 –luvun alussa Rami Alanko ja Jussi Rainio jatkoivat kuitenkin biisien tekemistä ja demojen lähettelyä. Kävi niin, että turkulainen R.E.L.S –tuotantotiimi otti heidät talliinsa. Biisien sanat vaihtuvat suomenkielisiksi, vaikkei se juttu istunut Alangolle ensin ollenkaan. Levytyssopimus solmittiin -92 Sony Musicin kanssa, ja ensimmäisestä sinkusta Polku tuli heti sen kesän isoja hittejä. Syksyn sävel –kilpailussa esitetty Tässä talossa aloitti varsinaisen menestysrumban. Rami Alanko muisteli, että jossain kohdin heillä oli Sokos-hotellit kiertuesponsorina. Koska kaikki huoneet olivat samankaltaisia, turneen puolivälin jälkeen alkoi olla ongelmia sen suhteen, että missä kaupungissa nyt oikein ollaan. Teiniunelma rokkielämästä oli kuitenkin toteutunut. Kutakuinkin jokaisen rokkarin toive on päästä maistamaan sitä isoa menestystä ja suosiota – Neon 2 kuului Suomen sen hetken suosituimpiin bändeihin. Alanko ja Rainio olivat bändin keulakuva, mutta bändissä soittivat myös Jari Varjo rummut ja Timo Heinonen basso. Albumeita tuli kolme: Polku -92, Rivien välistä -93 ja Viides vuodenaika -95.  Tällä levyllä basistina oli Toni Nuotio ja koskettimissa Petri Alanko, josta sittemmin on tullut yksi Suomen parhaista pelisäveltäjistä/tuottajista. Neon 2 historiaan kuuluu toki myös Lasse Lemmetti, joka oli parilla kiertueella bändin roudarina aiheuttaen melkoista säpinää ja ihmetystä.

Neukkareiden suosio nousi nopeasti, oli kiivas muutaman vuoden mutta keikoille ei jengiä enää tullut vaikka viimeinenkin levy myi ihan hyvin. Bändi laitettiin tauolle.

Alangolle ja Heinoselle molemmille oli painunut mieleen se keikka, jossa Neon 2 oli Beach Boysien lämppärinä Kaivopuistossa -93. Väkeä oli paikalla 80 000, ja Heinonen muisteli että kun sitä ihmismassaa sieltä verhon raosta kurkkailtiin niin jännitti niin perkeleesti. Hellitti vasta siihen hetkeen kun oma soitto alkoi. Oli Laitlam pojil iso keikka.

Myöhemmin Alanko perusti Nuotion kanssa Gramofoni –studion, kokosivat Radionautti –nimisen bändin, ja julkaisivat yhden kokeellisemman LP:nkin, mutta se ei johtanut enempään. 2004 Neon 2 teki minikiertueen kokoelma –levyn myötä.

 Neon 2:n ytimenä olivat Rami Alanko ja Jussi Rainio.
Neon 2: Polku

Hattu täynnä tähtiä

Stormchild –yhtye kärräsi -94 kamat kasaan uudelleen lämmitystä varten. Vokalisti Michael Rantanen oli alkanut Mikkolan kera panostaa tosissaan musiikinopiskeluun ja oli jo käynyt tutustumassa Los Angelesissa tulevaan MIT -opinahjoonsa. Täysin odottamatta Michael kuitenkin menehtyi erään rock-konsertin jälkeen Helsingissä. Sinänsä luonnolliseen syyhyn, mutta kumminkin. Se oli silloin todella iso isku monelle laitilalaiselle, sillä monella tapaa hyvällä tyypillä oli laaja ystäväpiiri. Neon 2 omisti laulunsa Hattu täynnä tähtiä Michaelin muistolle. Haikea, vahvasti laulettu kappale suuria unelmoivasta pojasta, jolla kotiportin nurkalla katse horisontissa. Niinpä. Valitettavasti lahjakkaan Michaelin musiikilliset unelmat jäivät toteutumatta.
Neon 2: Hattu täynnä tähtiä

Mika Luoto, Michael Rantanen, Sami Tuuna, Marko Lauren ja Mauri Mikkola 90 -luvulla TS Extran viikon bändinä.

Unplugged -muoti säätää meteliä vähemmälle Laitilassakin

Liekö ollut Eric Clapton, joka sen ysäri-meiningin aloitti tekemällä Laylastaan sen akustispohjaisen shuffle-version? Joka tapauksessa, Laitilassakin syntyi 90 –alkupuolella talouslaman aikoihin taidokkaita tämän tyylin kokoonpanoja.

Ensimmäinen oli Plagiators, joka perustettiin paikallisen Elmun bileisiin. Siinä tunnettuja cover-biisejä soittivat Kalle Airisto, Sauli Soini, Wessmanin Peko, Rainion veljekset, Alangon Rami ja Jussi ”Sampaanalan Santana” Piirainen. Muut bändikiireet estivät tämän kokoonpanon enemmän keikkailun.

Samawanha oli samalla linjalla, ja teki eri miehistöillä jonkun verran keikkaa Laitilan ulkopuolellakin.  Ensimmäisessä versiossa oli Pasi Laihonen laulu, Jussi ”Speedy” Piirainen kitara, Kari Antila kitara ja Sauli Soini kitara ja laulu. Antila vaihtui Marko Laihiseen. Tämä Samawanha teki mm. erään merkillisen keikan Uudessakaupungin Lännentiessä. Sopimukseen kuului, että soittajat toimivat karaoketuomareina ennen omaa keikkaa. No mikäs ettei. Vaan olikin pitkällinen kahden kierroksen työ, ja kun bändi jurytti voittajaksi etelänmatkalle edellisenä iltana osakilpailun voittaneen auervaara-tyyppisen show-miehen, niin näytti että tulee käsirysy vislaavien paikallisten kanssa. Myöhemmässä Samawanhassa soittivat Soinin lisäksi myös Henri Aitakari mandoliini, Jankke Kuismin basso ja Jari Varjo rummut.

Muutaman keikan teki myös Laihisen, Piiraisen ja Laihosen Kupparit pojat, joka teki omia rockhenkisiäkin versioita Rautavaaran ja Helismaan kipaleista.

Travel bros. ja Indiana

Timo Rainio lähti 90 –luvun alussa kitaristi Jartse Tuomisen kanssa kiertämään ympäri maata Travel bros. -duona. Kun Rainiota myöhemmin pyydettiin Euroviisuihin laulamaan Akimoffin Hän lähtee tänään –kappaletta,  mutkien kautta siitä taipaleesta syntyikin Indiana -yhtye. Rainion lisäksi bändissä Teijo Tikkanen koskettimet, Kike Jokila rummut, Jorma ”Triffi” Juhola basso ja Jartse Tuominen. Bändi levytti -94 Kristallipallo –albumin. Toisen levyn kanssa oli erinäistäkin musiikillista säätämistä, ja lopulta se julkaistiinkin -95 Rainion soololevynä Tässä valossa.

Osa 5

Meijerin bänditilat ja menestyksekäs 90- luku

Jossain kohden bändit haluttiin luonnollisesti pois metelöimästä aivan Laitilan keskustasta. Meijerin alakertaan ryhdyttiin tekemään kunnan toimesta bänditiloja. Ammattikoulusta tulivat oppilastyönä seiniä tekemään mm. musisoivat muurarit Joni Malmberg ja Jarmo Vainikainen. Moni muukin soittaja osallistui raksahommiin. Seitsemän treenikämppää avautuivat käyttöön vuonna 1989.

Bänditilojen toiseen päähän Timo Heinonen, Kalle Airisto ja Mikko Virtanen pystyttivät laadukkaan äänitysstudion nimellä Studio Big Yell. Miehillä oli samoihin aikoihin myös musiikkiliike Laitilassa Keskuskadulla. (Muita soittimia ja musiikkia myyneitä liikkeitä Laitilassa ovat olleet Sahe, Ugin Levy ja musiikki, PR-Musiikki ja Norpan Harrin liike.)

Studiolla oli iso merkitys sen suhteen, että paikalliset bändit ja muusikot pääsivät tekemään oikeita demoja, sinkkuja ja viemään biisiensä tekemistä studiotyöskentelyllä eteenpäin. Tällä oli oma juureva merkityksensä mm. Neon 2 –yhtyeen nousussa. Äänittämisen ja studiotyön loputon maailma on vienyt mukanaan myös Heinosta, josta on vuosien myötä kehkeytynyt alan vankka asiantuntija.

Yellow Mellow

Jyrki Varjo ja Sami Soini päättivät Kievarissa tummetessa illan perustaa bändin, ja vuonna 1989 starttasi Yellow Mellowin taival. Ensimmäisessä kokoonpanossa olivat Sami Soini basso, Jyrki Varjo kitara, Mika Niemelä rummut, Jussi Piirainen kitara ja Jouko Tissari laulu, joka lopetti ensimmäiseen keikkaan. Laulajia kokeiltiin, mm. Jukka Huhtala ja Lasse Lemmetti, kunnes -90 mikrofonin varteen tarttuu Pasi Laihonen. Tästä alkoi mureaa eteläboogieta soittaneen Jelkkarien kultakausi, ja bändi teki kymmenittäin keikkoja. Vinyylisingle ilmestyi -91. Syystäkin bändi saavutti suosiota mm. harrikkaporukoiden keskuudessa. Bändin jäsenten yksimielisesti paras keikka oli -91 Raumalla jenkkibändi Doc Hollidayn lämppärinä. Joskin joutuivat myös roudareiksi, koska Docin omat roudarit olivat juoneet liikaa rockenrollia. Yleisö diggasi Jelkkareista, ja kun he tulivat vetämään encorea oli miksari ehtinyt vääntää knappulat jo illan pääbändin säätöihin. Varjo muistaa millä helvetillisellä voluumilla oli kitarariffinsä tuutanneet sieltä ulos. Mutta ilta oli suuresta fiiliksestä tehty.

Rumpalit vaihtuivat, Yellow Mellow jatkoi vuoteen -97. Pari keikkaa oli 2005. Mutta juuri saamieni tietojen mukaan ovat Jelkkareissa taas plugit kiinni ja volumit kaakossa vanhalla kokoonpanolla – kunnanrumpali Mika Luodolla ryyditettynä – joten ehkäpä orkesteri vielä lauteillakin nähdään.

                                            Pirun komioi eteläboogiemiähi Raumal 1991.

Snake Eyes

Bändi perustettiin 80 –luvun loppupuolella – alkuperäisjäseninä Joni Malmberg laulu, Henri Aitakari kitara, Jarmo ”Wäkä” Vainikainen basso ja rummuissa Mika Suominen. Myöhemmin mukaan tuli kitaroimaan Jani Varjo. Snake Eyes voitti Vakka-Suomen rockmestaruuden 1991. Myöhemmin Varjo jäi pois, ja Suomisen tilalle tuli Mika Luoto. Englanninkielistä rockia soittanut bändi kelpasi monille keikoille. Herroille on jäänyt mieleen eräs Kukonkulman  Laitilan Elmun 70-luku-bileiden keikka, johon varustauduttiin sen ajan todella tiukalla vaatetuksella. Ei meinannut bibeleissä veri kiertää. Bändi lopetti -96.

Pieni höyryinen sivutarina näiltä ajoilta – Malmberg ja kumppanit olivat rakentaneet Meijerin pihalle pressuvirityksellä telttasaunan. No eipä siinä mitään, puita pesään, roitit pois ja löylyn penkille. Ja juuri kun tyypit ovat makoisissa löylyissä niin eiköstäs poliisit paikalle. Ajan suvaitsevaisuutta kuvastaa se, että poliisit kehoittivat jätkiä siivoamaan ”tuan ryjäkasan poies sitten kun olette saunoneet.” Näin tapahtui.

Snake Eyes vetämässä kireästi Kukonkulmassa: Henri Aitakari, Joni Malmberg, Mika Luoto ja Jarmo Vainikainen.

Punkkareita Kaevlan puskista

Vuosina 90-92, poissa muista ”tuhotöistä” Kaivolassa Mäkilän pihaparakissa treenasi täysillä ja lujaa Madhouse Monsters: Kristian Sukari kitara, Jani ”Maunt” Valtonen laulu ja rumpalina Marko ”Riihis” Mäkilä. Bändi opetteli käytännössä Klamydian koko tuotannon, mutta teki myös omia biisejä ja sävelsi M-A Nummisen tyyliin virsikirjoista ja lastenkirjoista punkversioita. Pirun pitkään ohjelmistoon kuuluivat mm. Hesburgerin mainokset. Jossain vaiheessa ensin basistiksi, sitten kitaristiksi tuli nyt jo edesmennyt Jonne Kylä-Kierola.  Basistiksi Tero Nurmi, ja jossain kohdin orkesterin uudeksi nimeksi piirtyi Näkymätön kauppatavara.  Bändi teki keikkoja ja demoja, toiminta loppui -97.

Mäkilä ja Nurmi jatkoivat myöhemmin soittouraansa alun perin Uudessakaupungissa perustetussa Extaasi –bändissä. Raskasta metallia soittanut bändi teki 14 vuoden aikana runsaasti keikkoja. Rujo –albumi ilmestyi 2006, Lyijy –EP jäi viimeiseksi taltioinniksi ja purkutelakka kutsui bändiä -09.

Mäkilällä on sen jälkeenkin sivubisneksenä ollut ohjelmatoimisto/levy-yhtiö ExTemporeChords. Soittokaan ei ole häneltä jäänyt, tuurausten lisäksi tänä vuonna julkaistaan Synti –nimisen bändin tuotantoa, jossa Riihis paukuttaa kannuja.

Näkymätön Kauppatavara vuonna 1997 Munamarkkina-keikan alla: Jani Valtonen, Tero Nurmi, Jonne Kylä-Kierola, Marko Mäkilä ja Mika Eronen.

The Mannapuuroa band Munamarkkinoilla

Eräs osoitus laitilalaisesta kekseliäästä bändiosaamisesta vuodelta -93. Joku sai oivan idean, että soitetaan torilla Black Sabbathia ja muita vanhoja heviklassikoita, mutta tuplamiehityksellä.  Ukkosmyrskyn jälkeisenä iltana laulajina olivat Joni Malmberg ja Michael Rantanen, basisteina Jarmo Vainikainen ja Esa Reivo, kitaristeina Mauri Mikkola ja Henri Aitakari. Saman tahdin rumpaleina iskivät Mika Rinteelä ja Mika Luoto. Aitakari mainitsi tämän yhdeksi hienoimmista keikoistaan missä oli soittanut. Oli hyvänfiiliksen keikka myös yleisön puolelta koettuna.

Seuraavassa jaksossa hypätään Neon 2 –huuman kyytiin