Osa 12

Lisää Laitilassa vaikuttaneita pitemmän partituurin taitureita

Sir Albert

Ei varmaan Timo Heinonenkaan aikoinaan tiennyt kun sen mikroauton vaihtoi mukulana bassoon, että mitä kaikkea se valinta tuokaan mukanaan. Toi se heti lisätöitä mm. kaalinperkauksen muodossa kasvihuoneessa 5 penniä metri että sai sen vahvistimen. Mutta sen jälkeen on mukaan mahtunut paljon ja kaikenlaista. Sävellystä, sovitusta ja soittoa monet vuodet erilaisissa menestyneissä bändeissä. Äänittäjän ja studiomiehen työtä omaan lukuun tai mukana muiden isoissa pajoissa. Keikkaelämään häntä ei omien sanojensa mukaan kovin helpolla enää saa, koska koko ala on muuttunut huonoon suuntaan. Kaupallistaminen on paikoin edennyt liian pitkälle.

Heinonen julkaisi 2003 virailevien soittajien kanssa Sir Albert nimikkeellä LP:n Cosmic seed of love. Lähitulevaisuudessa julkaistaan uusi LP, joka kantaa työnimeä Bubujee. Sen soitot ovat jo äänitetty ja masterointi on tehty kuululla Abbey Roadin studiolla Englannissa. Pitäisi olla säädöt aika kohdillensas. Tällä levyllä musiikinteon ulkopuolellakin monipuolisesti lahjakas Heinonen soittaa kaikki muut instrumentit paitsi rummut. Hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvasti musiikista voi kasvaa ihmiselle vahva olemisen ja elämisen tapa.

Tah Productions

Timo Heinosen Sir Albert –projekti jatkuu uuden levyn muodossa lähiaikoina.

Savolainen ja King Drapes

Psychobillyä Worst Nightmare –bändillä Laitilassa aikanaan soitellut Sami Savolainen on jatkanut valitsemallaan tiellä, vai liekö rock and rollin tie valinnut miehen? Vuonna 1997 alkoi hänen King Drapes -bändinsä ura, ja heti seuraavana vuonna tuli levytyssopimus Saksasta. Nykyään heillä on brittiläinen Raucous Records ja kotimainen Turun Tähtituotanto –levyfirmat takanaan. Musiikillinen saldo Savolaisella King Drapesin kelkassa tähän mennessä on yli 40 julkaisua. 11 pitkäsoittoa, sinkkuja, EP:tä, biisejä kokoelmalevyillä, kappaleita elokuvissa, keikkoja eri maissa jne. Musiikki on Savolaiselle tällä hetkellä päätyö. Rokkarin unelmat ovat toteutuneet myös siinä suhteessä, että hän on saanut soittaa festareilla nuoruuden idoliensa Crazy Cavanin ja Matcboxin tyyppien kanssa. Itse asiassa häntä kysyttiin -03 matsboxiin kitaristiksi, mutta jälkikasvun ja oman erittäin toimivan bändinsä takia mies kieltäytyi kohteliaasti tarjouksesta.

King Drapes on MySpace

Sami Savolainen keulalla ja King Drapes.

Samuli Jokinen

Haitaristi/kosketinsoittaja Jokinen on valmistunut 2005 Turun Musiikkiammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi ja erittäin lahjakas mies on toiminut monessa yhtyeessä. Koskettimien lisäksi hän on opiskellut klassista harmonikansoittoa 9 -vuotiaasta asti ja on kilpaillut Suomessa ja ulkomailla sekä osallistunut useille mestarikursseille. Jokinen toimii myös soitonopettajana. Hän on soittanut hieman kevyemmän kattauksen musiikkia Mikko Mäkeläisen ja Jenni Vartiaisen taustayhtyeissä. Tunnetuimpiin rockbändeihin kuuluu turkulainen The Crash, joka monen pettymykseksi lopetti 2009. Tuoreempi kiinnitys Jokiselle on Isoveli, joka vuosina 2004 -2011 toimi nimellä Brightboy tehden englanninkielisiä kappaleita. Tänä vuonna Isoveljeltä julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen LP nimeltä 2012. Jokinen on esiintynyt myös nykysirkusryhmä Agit-Cirkin esityksissä.

isoveli.info

Zalo Duo

Jo aivan laitilalaisen bändikulttuurin alkuhämärää -70 –luvun alkupuolella Telecasterillaan valaissut Jyrki Lemmetti oli vuosikaudet kutakuinkin kokonaan soittamatta. Syynä aikanaan tapaturmassa viottunut käsi, jota on operoitu useita kertoja; soittajan kannalta kokonaan siinä onnistumatta. Lemmetti, omien sanojensa mukaan Rauman OKL:n laiskin oppilas teki useita vuosia peruskoulun opettajan työtään. Myöhemmässä vaiheessa hän kulki myös taidevalokuvauksen kentällä varsin pitkälle. Jossain kohden 90 –lukua kävi kuitenkin niin, että akustisen kitaran myötä hän alkoi löytää uudelleen soittamisesta mielihyvää. Omalla tavallaan hän myös kykeni voittamaan vamman tuomat rajoitukset ja on kehitellyt mm. omaperäisiä otteita. Lähiaikoina myös sähkökitarat ovat tehneet vahvaa paluuta Lemmetin keikkasoittoonkin. Todettakoon, että hänellä on kitaroiden osalta kohtuullisen huomattava kokoelma harvinaisia arvosoittimia.

Paljastui myös, että puolisonsa Hanna Salo oli laulajana todellinen luonnonlahjakkuus. Vuodesta 1998 asti he ovat esiintyneenä Zalo Duo –nimellä ja musiikki on ollut heillä päätyönä ja elämäntapana. Suomessa he ovat tietyissä musiikkipiireissä hyvin tunnettuja ja kaksi onnistunutta pitempää Englannin kiertuettakin on takana.

Zalo Duo julkaisi 2007 albumin World is mine. Omalta arvioltani se on monin tavoin mielenkiintoinen levy, joka ei tyhjene muutamaan kuuntelukertaan. Tänä kesänä lukuisten keikkojen ohella alkaa Zalo Duolla toisen LP:n purkitus.

Zalo Duo on MySpace

Zalo Duo: World Is Mine / ...Belongs To Me

Jyrki Lemmetti ja Hanna Salo ovat ZALO DUO.

Sarja päättyy, rokinsoitto Laitilasta kajahtaen ei. Kiitos kaikille haastatelluille ja myös muille jotka osallistuitte historiikin valmistamiseen. Keep on rockin in the free world!

T: Laihinen

Osa 11

Pitemmän partituurin taiturit / I

Laitilalaista bändikulttuuria esitellyt historiikki päättyy esittelemään kahdessa viimeisessä osassa muutamia Laitilasta kotoisin olevia rockmuusikoita, jotka ovat kulkeneet musiikin saralla pitkälle. Monilla heistä on musiikki nykyään päätyönään. Toivon mukaan tämä pieni kattaus osoittaa perusteluja, miksi niitä bänditiloja kannattaa pitää yllä verovaroin, ja miksi sitä poppia ja rokkia kannattaa opettaa laitilalaisissa kouluissa ja musiikkiopistoissa. Monet haastatellut spontaanisti kiittelivät Laitilan santsauksia bändipuolelle.

Sisällöistä ja muista lieveilmiöistä voidaan olla hyvinkin eri mieltä, mutta varmaa on, että rock ja popmusiikki kuuluu tulevaisuudessakin kasvaviin aloihin. Soittaminen on yksinkertaisesti hauskaa, mutta nykyisin se tarjoaa myös lukuisia eri ammatillisia elinkeinoja. Rokkenrolliin kannattaa santsata aina.

Mitä se Mikkola Maukke nykyän teke?

Kitaristi Mauri Mikkola ehti Laitilassa olla monessa rock-touhussa mukana ja oli jo varhaisina vuosina tunnettu kovasta ja pitkäjänteisestä treenaamisestaan. Se toki myös näkyi ja kuului liukassormisena hevikitarointina. Hän muisteli, että joskus aikanaan kaikki mm. Betorasta vaivalla tienatut rahat menivät kitaroihin, vahvistimiin, äänitysvehkeisiin ja muihin välilaitteisiin ja uutuuspäkättimiin. Jossain kohdin hän alkoi kuitenkin suuntautua vakavammin musiikin opiskelua kohden ja hän muutti Laitilasta maailmalle. Erinäisten välivaiheiden jälkeen Mikkola valmistui muusikoksi Turun Konservatoriosta 2003. Oman soittamisen ja sävellystyön lisäksi hän opettaa nykyään pop –ja rockmusiikkia Musiikkiopisto Arkipelagissa ja Vakka-Suomen musiikkiopistossa. Asuu Turussa.

Mikkolan kotisivut

Mr. Jazz Kari Antila

Antilan varsinainen musiikki-innostus lähti liikkeelle siitä kun tätinsä osti hänelle suomalaisvalmisteisen Landola –kitaran joululahjaksi. Siihen mennessä hän oli opiskellut myös klassista pianoa 6 vuotta. Antila osaa soittaa todella monipuolisesti, mutta vuosien aikana jazz on vetänyt miehen ehkä lopullisesti puoleensa.  Hieman on mies myös alaa opiskellut: Helsingin Stadiasta Pop/jazz –musiikkipedagogiksi 2007 sekä jazzmusiikin maisteriksi Belgian Gentin kuninkaallisesta konservatoriosta 2006. Hän on myös asunut Belgiassa lähivuodet, joskin keikkaillut useassa maassa. Jutuntekohetkellä Antila oli jossain päin New Yorkia soittamassa ja vaikutteita ottamassa. Elokuussa hän menee studiolle tekemään uuden pitkäsoiton Manuel Dunkelin, Jaska Lukkarisen ja Ville Herralan kanssa. Koko liuta todella kovia jazztyyppejä. Antilalle voi antaa tunnustusta myös siitä, että Laitilassakin voi Musiikkiopistossa nykyään opiskella pop-jazz –kitaran soittoa. Hän aloitti tuon koulutuslinjan ensin Ugissa -93 ja vuonna -99 Laitilassa. Antilan pioneerityön ansiosta nykyään Vakka –Suomen Musiikkiopistossa voi opiskella jo muitakin soittimia kuin kitaraa. Antilan näin Turussa Apollossa keikalla, ja täytyy kyllä todeta, että on se aika kova pratu soittamaan. Ja kuten itse totesi, musiikki on siitä hyvä harrastus, ettei siitä oikein voi jäädä eläkkeelle ja periaatteessa oma soitto kuin paranee ja sakenee vuosien mittaan.

Antila kumppaneineen Rauma Summer Jazzissa 2011

Kari Antilan aloittamana Laitilassakin voi nykyään opiskella 

Vakka-Suomen Musiikkiopistossa pop- ja jazz –linjaa eri soittimilla.

Veres ja Curimus

Vuonna 1998 aloittivat  Markus Rantanen ja Jarke Nieminen isoveljiensä jäljillä rokkarien tietä bändissä Mental Distortion. Polut ovat kulkeneet sen jälkeen musiikillisesti hieman eri tietä, mutta yhteisenä bändi-projektina tällä hetkellä on Veres. Varsin omaperäisenä coctailina orkesteri luo uutta musiikkia vanhojen kansanballadien melodioiden ja sanojen pohjalta. Skaala on laaja, väkevimmillään se on tyjäkkää heviäkin. Kokoonpanossa ovat Aini Tähtinen laulu, Markus Rantanen kitara, Jarke Nieminen rummut, Raisa Päivinen viulu, Leevi Pukki basso ja Teemu Tuovinen koskettimet. Ensimmäinen neljän biisin EP ilmestyi -09. Leskiäidin tyttäret –kappaleesta on laitilalaislähtöinen Rami Airola ohjannut varsin laadukkaan videon. Uusi EP ilmestyi 2012, ja Paola Suhonen ohjasi Ruusu ja Orvokki -kappaleesta tyylikkään musiikkifilmin.

Markus opiskeli klassista kitaransoittoa Laitilan Musiikkiopistolla, sen jälkeen hän on suorittanut musiikkipedagogin (amk) ja musiikin maisterin tutkinnot. Hän on tuttu myös Puukenkki –orkesterista, joka julkaisi Markus Siltamäen muistiinlaittamia vanhoja lauluja levyllisen 2011.

Niemisen ykkösbändi on taas omalla hevi-genrellään hyvässä nousukiidossa oleva Curimus. LP Realization julkaistiin tänä vuonna. Vahvalla työmoraalilla tehtyä musiikkia ja tavoitteet ovat korkealla. Niemisen luovat graafikon taidot myös näkyvät kaikkien bändiensä julkaisuissa.

http://veresmusic.net/

http://www.curimus.net/
CURIMUS tositoimessa

Veres irroittelemassa bändikuvauksissa. 

Tohtor Rantala

Parinkymmenen vuoden aikana Wellu Rantalan bänditie on kulkenut linjassa Mad Monsters – Viides vuodenaika –Dr. Doctor. Viimeisimmässä versiossa unohdettiin heti alussa omat biisit ja keskityttiin vetämään cover-biisejä kunnon tyylillä. Bändille teetettiin esiintymisasut ompelimossa ja luotiin Dr. Doctor-Cover-Show. Omalla alallaan bändi on Suomen huippuja ja kysyntää piisaa. Laulaja-kitaristi Rantala mainitsee kaikin puolin onnistuneena juttuna taannoisen 10 päivän rundin Sveitsin alpeilla laskettelukeskuksissa. Nykyisin keikkamäärä on rajoitettu noin 50 per vuosi, koska melkein jokaisella bändiläisellä on päiväduuninsa.

Tohtorien kotisivut
dr.doctor - Billy Idol: Rebel Yell

Wellu Rantala ja Dr.Doctor

Osa 10

Tuoreet kattaukset tämän päivän bändeistä, joissa jyrisee paljon laitilalaista soittovoimaa ja vimmaa.

Koveri

Tiukka bilebändi soittaa keikoillaan nimensä mukaisesti suomirokin parhaimmistoa. Laulajina ovat Aleksi Kaitila ja Noora Maantila, Ona Salminen ja Alexi Sukari kitarat, Mane Maukone basso ja Sammy Speedzter rummut. Bändi on ollut koossa vuodesta -09 ja keikkaa pukkaa.

Routalempi

Alun perin kun bändi perustettiin -09 miehillä oli tarkoitus soittaa suomalaista rautalankaan päin kääntyvää tanssimusiikkia, vähän Agentsien ja Yölinnun tyyliin. Ajan myötä Routalemmen setti on monipuolistunut mm. vanhemman rock and rollin suuntaan. Tyylillä tehdyn muutoksen on yleisökin vastaanottanut mielihyvin – vuotuinen keikkatahti on nyt 70 kieppeillä, kysyntää olisi enempään jos sivuprojektit antaisivat myöten. Routalemmessä soittavat Matias Heikkilä kitara, Jaakko Kentta basso, Rami Kettunen rummut ja nykyinen laulaja-kitaristi on Ilkka Hokkanen Turusta. Hänen edeltäjänsä oli Samuli Manninen. Routalempi on tarvittaessa lohjennut myös duo –keikoille pienempiin baareihin, mutta nyt taas tehdään keikkaa koko bändillä säännöllisesti. Orkesterin hyvällä tatsilla tehtyihin kotisivuihin kannattaa tutustua.

http://www.routalempi.fi/

Malvo

Laitila-Raisio-Turku akselilla operoiva yhtye, joka soittaa suomenkielistä trashmetallia, jossa vaikutteita hc-punkista ja deadmetallista. Nykyinen kokoonpano: Wille Pokki laulu, Lauri Holm kitara, Markus Hurme rummut ja Samuli Varjonen basso. Entiset jäsenet Timo Metsäjoki basso ja Harri Metsäjoki laulu. Malvo sai alkunsa syksyllä -03, kun insinöörioppiin lähteneet Hurme ja Holm saivat soittokämpän Rauman treenitiloista. Kotiseutuhenkisesti nimeksi tuli Malvo – se on murteellinen ilmaisu Hurmeen kotikylästä.  Meijerille bändi siirtyi -09. Bändin biisien inspiraationa ovat toimineet alusta asti ”ihmiset ja populaarikulttuurin vittumaiset ilmiöt.” Bändiltä on ilmestynyt EP-demoja ilmaisina internet –julkaisuina: Nälkäkuolemantie -08, Tulikomentoja -09, Ruostenaulat -10, Romurautaesirippu -11. Keikkoja on kertynyt parikymmentä. Tänä vuonna yhtye tekee pitkäsoiton.

http://www.malvo.net/

Malvo – kun puhe ei riitä...

Jeeves had a heart attack

Tämä elämäniloisempaa punkkia vääntävä kokoonpano juontaa samaisesta Malvosta, mutta vähän eri roolijaoin – Lauri Holm rummut,  Markus Hurme laulu ja kitara, Wille Pokki basso ja taustalaulu. Esikuvina ramopunkmusat, hyvät leffat, action -ja retropelit. Julkaisuina 6 biisin demo viime vuodelta – löytyvät myös netistä.

http://jeevespunk.blogspot.fi/

Bottleneck Boom

Pasi Laihonen laulu, Jyrki Varjo kitara, Petri Korsman basso ja Mika Luoto rummut. Tämän -07 kootun bändin eteen tehtiin paljon töitä. Kokonaan uutta mureaa rockmateriaalia, ja keikkaakin tuli jo piikkiin. Sitten kävi niin, että basisti yksinkertaisesti vain lähti bändistä juuri keikkavaihteen kynnyksellä. Albumi biiseineen on masterointia vaille valmis, ja laitilalaisen rockin ikiliikkujat Laihonen ja Varjo ovat vakaasti sitä mieltä, että kyllä se jossain vaiheessa julkaistaan. Ja jos sovelias bassomaakari löytyi, niin ehkä koko bändikin kiristetään uudelleen keikkakuntoon. 

Todettakoon myös että Varjo omaa perinpohjaiset taidot rakentaa itse laadukkaita kitaroita ja resonaattoreita. Muita vaikealla soitinrakentamisen hienosäätöhinkkaus -alalla kunnostautuneita  paikkakuntalaisia ovat mm. Timo Heinonen, Henri Aitakari ja Sami Soini.

SFO

Eli Suomi Finska Orchestra, jossa soittavat Sauli Jokinen, Juho Laihia, Juho Isotalo ja Eemeli Turpeinen. Ohjelmisto koostuu äijäasenteella vedettävistä suomirokin kestohiteistä. Akustista hulluttelua rumpujen ja basson tahdistamana. Yhtye on epäilemättä matkalla kelpo bilebändiksi.

SFO Facebookissa.

Sataratas

Laulaja Juhana Sarkki perusti bändin -08 Mour in Vain:sta tulleen kitaristin Niklas Remmerin kanssa. Toisena kitaristina Roope Raittinen ja basistina Topias Halonen. Asepalvelukset ovat haitanneet bändin vaiheita, mutta uuden rumpalin myötä on tarkoitus vetäistä työrukkaset kätehen ja ryhtyä tosimielellä tekemään töitä bändin kehityksen ja EP:n eteen. Musiikkityyli on rehellistä melodista suomalaista metallia. Keikkoja on Meijerillä treenaavalle yhtyeelle kertynyt kymmenkunta.

   

Undone Fate

        

Undone Fate

Tällä kokoonpanolla bändi on ollut koossa marraskuusta -11: kitaristit Jesse Heinonen ja Jere Rosted, Vili Mäkinen basso ja Lauri Toivola rummut. Orkesterilla on tarkoitus luoda kunnianhimoisesti uudenlaista melodista metaltyyliä ja tehdä luonnollisesti paljon keikkaa. Heinosella oma tavoite rokinräimeen ohessa myös säveltää klassinen sinfonia. Ensimmäiset keikkakokemukset on saatu, tie on bändillä auki eteenpäin.

Osa 9

Weeping Daemon

perustettu jo 2004, mutta alkuun nimenä oli Northern Lights, jolla tehtiin muutama cover-keikka. Alkuperäisversiossa olivat Laitilasta mukana Mikko Hautakangas basso, Joonas Hautakangas kitara, Rami Kettunen rummut, Riku Kettunen kitara sekä Pyhärannasta Johannes Kangasniemi laulu ja Kalannista Oskari Nurminen koskettimet.  Julkaistuja demoja tämä poppoo teki kolme: "My Dreams... My Nightmares..." -07, "Scars In My Heart" -09 ja "Delirium Of Insanity"  -10.  Tyylisuuntana on ”melodinen asennemetalli progemaustein”. Musiikilliset esikuvat löytyvät 80 –luvun rockista ja heavysta.  Keikkoja on ollut n. 50 – osa ollut timantinkovia ja osa vähän erikoisempia kattauksia: Yölinnun , Lamourettesin tanssityttöjen ja Ismo Leikolan kanssa samassa illassa. Työ ja –opiskelukiireet ovat imaisseet pari kaveria mukanaan, joten livesessioissa bändi käyttää nykyään vierailevaa kitaristia ja kosketisoittajaa. Treenipaikkana bändillä on alusta asti ollut Hartikkalassa autotallin päätykämppä – siitä kiitos Kettusten vanhemmille. Bändi on kiinnostanut levy-ja jakeluyhtiöitä, ja vaikkei nimiä ole vielä mihinkään vedetty, niin kokopitkän sävellystyö on aloitettu. Wiipparit lupaa vetää asenteella loppuun saakka.

 Weeping Daemon on MySpace

Mourn in Vain

Tämä death/trashmetallia valanut bändi aloitti yläsasteella -04 tienoilla, kun Mikael Ruoho ja Kristian Sjölund alkoivat soittelemaan yhdessä. He pääsivät G.O.R.E:n kanssa samaan kämppään, ja omien biisien tehtailu alkoi. Mukaan liittyi Juhana Sarkki, ja omat biisit alkoivat nähdä päivänvaloa. Lukion kautta mukaan tuli kitaristi Veikko Tuominen. Pian tämän jälkeen tulivat ensimmäiset keikat – pientä mainettakin tuli Koulunpäättäjäisistä ja Munamarkkina –keikoista. Loppusuoralla kitaristiksi tuli Niklas Remmer, mutta bändi hajosi -08.

Ääretön Hiljaisuus

Omia hard rock -biisejään soittanut yhtye toimi vuosina -06-08. Teki 8 keikkaa ja yhden demon. Sitä ei virallisesti julkaistu, mutta biisit löytyvät täältä Mikseristä. Jaakko Kentta laulu ja basso, Timo Keränen kitara, Mikael Ruoho rummut. Kosketinsoittajia oli järjestyksessä kolme: Mikael Koskinen, Tiia Lohisto ja Susanne Schroderus.

Ääretön Hiljaisuus

Uudistunut Kehä palaa kehiin

2007 perustettu Kehä on pitänyt viime vuonna keikkataukoa, mutta se hiljaisuus lopetetaan kesän kynnyksellä. Keikkoja on aikaisemmilta vuosilta kertynyt 70. Kehän listaan tähän mennessä on jo kuulunut Suomen suurimpia kesäfestivaaleja sekä lista- ja keikkajyrien lämppäyksiä. Kehässä soittavat Eemeli Turpeinen laulu ja basso, Juha Isotalo kitara ja rumpalina Jouni Kylä-Heiko.  2008 -11 rumpalina oli Toni Nieminen. Yhtyeen debyyttialbumi Huonolla tuulella äänitettiin ja miksattiin Vantaalla tuottaja Toni Kimpimäen toimesta ja Jason Livermore masteroi sen Coloradossa.  Albumi ilmestyi maaliskuussa 2011. Levy sai osakseen monenlaista suhtautumista – niin kritiikkiä kuin rakastavaakin palautetta. Isotalo lupailee, että keväällä bändiltä on tulossa uutta materiaalia ja arvioi, että uudistunut Kehä on lähempänä valtavirran popmusiikkia kuin rockmetallipörinöitä. Vanhoja musiikillisia juuria kokonaan unohtamatta. Uusi kesäsingle Antaa vaan palaa!  on otettu innostuneesti vastaan.

 Kehä Facebookissa

 Kehän biisejä YouTubessa

Routakehä

Hyvä esimerkki siitä, miten pienenä aiottu juttu lähtee kuitenkin kinttaista. Rumpali Mikael Ruoho ja kitaristi Timo Keränen halusivat perustaa -07 kahdestaan eräänlaisen terapiabändin. Kohta mukaan tuli kuitenkin kitaroimaan Antti Maantiehinno ja basistiksi Joel Tervonen. Esikois-EP Ihmisyyden illuusiot ilmestyi -09. Tervonen poistui, ja keikkabasistiksi tuli Aapo Grönlund. Keikkoja kertyi viitisentoista. Ulkomaanrundilla Espanjassa ja Portugalissa Routakehä oli -10.  EP Kaikkien alkujen loputtua ilmestyi -11, mutta tässä kohden Keränen poistui bändistä, tilalle tuli Roope Raittinen, ja Aapo ryhtyi laulajaksi. Nykyversiossa ovat mukana lujasti  soittamiseen santsaava ydinkaksikko Maantiehinno ja Ruoho, ja Routakehän keikoilla kitaraa soittaa Riku Kettunen ja bassoa Topias Halonen. Bändillä on asianmukaiset kotisivut josta myös linkkejä heidän musiikkiinsa.

Routakehän voimakaksikko Maantiehinno ja Ruoho harrastavat 

vapaa-aikanaan mm. veneilyä ja vesiensuojelua.

 Routakehän kotisivut

IWAN

Bändi on perustettu -07 jalostuksena Teh Runsaudensarvesta. Covereista haluttiin siirtyä kokeilemaan omia biisejä ja mennä niiden kyydissä keikoille. Parasta oli tätä varten perustaa kokonaan uusi bändi. IWAN tällä hetkellä: Kristian Sukari laulu, Antti Marttala kitara, Tuomas ”Stube”  Pohjalainen koskettimet, Mika Rinteelä rummut ja Aleksi Sukari basso. Bändissä ovat olleet aikanaan soittamassa myös Sami Virta ja Jarmo Perälä. Mikseristä löytyy bändin biisejä kuunneltavaksi.

IWAN Mikserissä

Osa 8

2000 –luvun väkevä meininki

Uudelle vuosituhannelle tultaessa voi todeta, että bändikulttuuri Laitilassakin on kokenut paljon muutoksia. 2000 –luvun alkupuolella tietoinen brändäys alkoi olla yhä vahvemmin mukana jo bändien alkuvaiheissa. Kuviin, julkaisuihin ja imagoon santsataan entistä enemmän. Tälle on syynsä; eri musiikkigengejä ja alalajeja kun on esimerkiksi pelkästään hevirintamalta aivan tolkuttomasti ja jokaisella oma potentiaalinen yleisönsä. Yhtenä esimerkkinä salaperäisenä pysyttelevä laitilalaisvoimainen Kadotus –yhtye, joka on tehnyt omalle yleisölleen keikkoja mm. Norjassa ja Saksassa asti. Lordin tapaista mystisyyttä ja rajoitettua julkisuutta. 

Kadotus: Darkness Speaks 

Toinen vastaava ei-julkinen on tuhdin huumorin, netissä elävä undergroud-bändi Rautakanki.

Korkeatasoinen digitaalinen äänitystekniikka on nykyään kohtuuhintaisena useamman bändin ulottuvilla, jolloin laadukkaita demoja on voitu tehdä omin voimin. Demokaan ei ole enää soittajille mikään sellainen niin iso juttu, kuin se oli vielä 10 vuotta sitten.

Internetin räjähdysmäinen mukaantulo tarjoaa helpoilla tavoilla bändeille valtavasti lisää kansainvälisiä esiintymis, julkaisu -ja markkinointikanavia: YouTube, metal-archives.com, Mikseri.net, MySpace ja muilta netin kanavilta löytää aika paljon laitilalaistenkin bändien musiikkia. Osalla bändeistä on myös laadukkaat omat kotisivut.

Demon Child

Blackmetal-yhtye, joka toimi 2000 – 03. Pimeyden ja satanismin symboliikasta raskaalla tavalla ammentaneessa bändissä soittivat Pyromaniac rummut, Charon kitarat, basso, E. Heinonen syntikat ja Deimos laulu, basso. Sorrow Cast Upon The Angels demo tuli -01 ja kokopitkä levy Shadow Cult -02.  Yhtyeellä meni vähän toisin päin kuin yleensä – julkaisujen jatkeeksi se ei ehtinyt kertaakaan keikalle.

Pyromaniac on luonut -01 asti trash –ja blackmetal -vaikutteista musiikkia nettieetteriin myös yhden miehen bändinä.

Pyromaniacin kappaleita.

Ancestors Blood

Tämä orkesteri asettuu samantapaiseen genreen Demon Childin kanssa. Bändi on perustettu -02, ja on edelleen väkevästi toiminnassa joskin ei liiemmin paikallista julkisuutta tahdo. Lukuisien demojen lisäksi bändi on julkaissut -08 pitkäsoiton Return of the Ancient Ones ja -09 kokoelman A Dark Passage from the Past. Metal- Archives –sivustolta bändistä löytyy lisätietoja.

G.O.R.E

Oli hyvässä hengessä vuosina 2001 -2008. Viimeisimmässä kokoonpanossa soittivat Jarke Nieminen rummut, Antti Marttala kitara, Wille Pokki laulu ja Jarmo Perälä basso. Kitaristi Jussi Tomukorpi on ollut myös eri vaiheissa yhtyeessä mukana. Tällä thrash metal -bändillä oli selkeä tavoite menestyä ja sen eteen tehtiin paljon töitä ja kymmenittäin keikkoja. Eräällä Riihivuori-rockin keikalla G.O.R.E:n lämppärinä oli muuan Gary Moore…Neljä demoa: Now is the time -01, Demo'02 -02, Antagonistic Anthems -05 ja Bitter Reality -07.

Myös G.O.R.E trerenasi Kirkkokodin alakerrassa aluksi ennen Meijerille siirtymistään. Toki hevin soittamisesta oli vähän skismaa, koska vanhana vaarana oli, että helvetillisen metelin suojissa myötä se sielunvihollinen ujuttautuu paikalle turmelusta tuomaan. Kirkolta lainassa olleet rummut vietiin pois seinälle ilmestyneen KISS:in julisteen takia. Paikalle oli jätetty teksti: ”Kenen joukoissa kuljet sen lauluja laulat Kings In Service Of Satan”. Tämä oli poikain mielestä väärin kirjoitettu ja tekivät korjauksen alapuolelle ”King In Satan’s Service.”

Marttala muistaa myös, että Simolan Ilu kävi pitämässä bänditiloissa jöötä joskus viikonloppuisinkin ja käsitti ulos bänditoimintaan kuulumattomia Meijeri- faneja.

Wille Pokki on nykyisin mukana varsin aktiivisessa porilaisessa DelayHead – orkesterissa, joka kuuluu myös raskaamman osaston kaartiin.
G.O.R.E Mikserissä.

                                                                         G.O.R.E

Kimaira

Bändi on käynnistetty -04 ja soittajina Lauri Heinonen rummut, Juha Knuutila laulu ja kitara, Marko Vilppala basso. Musiikin laji kulkee modernin ja suomenkielisen punkin puolella. Bändi on pitänyt luovaa hiljaiseloa, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus julkaista uutta materiaalia ja sen myötä palata entistä jytymmällä energialla keikoille. Julkaisut: Ikuisuus – Demo -05, Autiot -EP -06, Liitto –Nettisingle -07, Neljäsosan Keskellä -LP (Spinefarm/Ranka records -09 ja Tulevaisuuteen -EP -10.

Kimaira on MySpace.

                                                                         Kimaira

V4 –progebändi Saabin hengessä

Erinäisten musiikillisten esiasteiden jälkeen -04 Meijerillä kasaantui kokoon V4. Henri Aitakari kitara, Mika Luoto rummut, Sami Soini basso ja laulajana Janne Mannelin. Bändi lähti heti omille teilleen biisiensä myötä – suomenkielistä ja varsin taitopainotteista progea. Bändi esiintyi -06 livenäkin Fordson-baarissa, mutta seuraavana vuonna iski innostuksen ainakin väliaikainen hiipuminen. Soittajille tämä bändi oli mieluisan haasteellinen siitä lähtökohdastaan, ettei musiikillisia rajoituksia tunnettu.

Tavallaan V4 orkesterin sisällä piilostaa seuravanlainen pieni progressiivinen sivuraide. Louhenlinnan monivuotinen housebändi Los Guzni Cabarlerlos eli ikuiset kokeelliset uuspelimannit Aitakari ja Laihinen vahvistettuna Sami Soinilla tekivät Mika Luodon kera Periferia –nimellä EP:n vuonna 2000. Vierailevina solisteina levyllä ovat Jukka-Pekka Hyytiä ja Sanna Tuominen. Levyn tyylilaji on progea hieman yli 100%.

After Wildfire

Tämä raskaamman sortin southernrokkia soittava bändi on alusta asti luottanut monikulttuuriseen pohjaan – muusikot ovat Eurajoelta, Pyhärannasta, Raumalta ja Laitilasta. Treenipaikkana on pääsääntöisesti ollut Meijeri. Laitilasta mukana ovat kitaristit Jani Varjo ja Sauli Jokinen, kuten edeltäjänsä  Mikko Lavila. Muut ovat Kimmo Blomster laulu & rummut,  Kimmo Saarikko basso ja Risto-Matti Raivio koskettimet. Keikkoja -06 perustettu bändi on päräyttänyt kuutisenkymmentä. Julkaisuina kaksi EP:tä Rock and Roll Cutie ja Lonely Ride For Nothing ja sinkun verran. Keikkasetistä voi bändin omien biisien lisäksi setistä luikahtaa ZZ Toppia ja Hurriganesia.

After Wildfiren tuotantoa Mikserissä

Raskaamman southernrockin After Wildfire

Osa 7

Ammattimuusikkoja ja uusia kovia soittajia

Green Zulu ja Rainion veljekset

1995 lenkkipolulla Rainio fiilisteli Timo Heinosen kanssa ASG:n toisen levyn tekemisestä, mutta siitä syntyikin bändi Green Zulu, jossa Rainion ja Heinosen lisäksi musisoivat Kike Jokila rummut, Tex Turpeinen kitara ja Tomi ”Santtu” Systa koskettimet. Bändi keikkaili vuoden verran, mutta ammattimuusikot tarvitsivat lisää elantonsa eteen keikkoja. Timo keksi työllistää velipoikansa Jussin ja Tex Turpeisen – syntyi Rainio Bros. trio, joka teki hyvällä sukseella 165 keikan vuosivauhtia. Levyjä tuli kaksi: 2002 Joku kuuntelee ja 2006 Kaipaavat koirat. Seuraavana vuonna Timo Rainio lopetti keikkaelämän, perhe ja poika veivät voiton. Mittariin ehti kertyä 2600 keikkaa ja 5 LP:tä. Nykyään Rainio toimii keittiömestarina neljässä ravintolassa pääkaupunkiseudulla. Ainoa laulamiseen liittyvä työ hänellä on lasten piirrettyjen suomenkielisten versioiden laulaminen studiossa ja Kesän saundi U:gissa.

Velipoika Jussi on tehnyt viime vuodet Ressu Redfordin kanssa keikkaa ja levytyksiä erittäin hyvällä menestyksellä.

Rainio Bros: Hiljaisissa huoneissa

Vuoden Yhtye

1994 kasattiin kokoon varsin tiukka cover-biisejä esittänyt keikkapumppu. Startissa olivat mukana Timo Heinonen basso, Jari Varjo rummut, Pasi Laihonen laulu ja kitaristina Jouko Piirainen, joka vaihtui Kari Antilaan siinä vaiheessa kun bändin keikkailu pääsi kunnon vauhtiin. Parhaimmillaan Vuoden Yhtye teki ammattimaisesti pitkälti yli 100 keikkaa vuodessa ympäri Suomea. Rumpaleina olivat myös Kike Jokila ja Petri Rinne siinä vaiheessa, kun keikkaa tehtiin 2000 –luvun alkupuolelle saakka Rock and roll Foundation –nimellä. Jankke Kuismin ja Speedy Piirainenkin olivat välillä soittotyösuhteessa Vuoden yhtyeeseen, jonka pitkän linjan muusikko Timo Heinonen nimeää hauskimmaksi bändikseen. ”Jos olis ollu viäl vähänki hauskemppa ni olis henki lähteny.”

Tarinakulttuurin osana mainittakoon, että Vuoden Yhtyeen kiertueilla matkasi loputtoman sanamuunnosvääntelyn lisäksi aina myös tunnettu tiukkaniskaisen laitilalaisuuden perikuva Osmo Kuokka vaimonsa Ailin ja poikansa Markon kanssa.

Amadeus

Tälle orkesterille on tarkka perustamispäivämäärä: 6.12.1996. Amadeusta edeltäneen Snake Eyesin loppuaikoina rumpaliksi tuli Mika Rinteelä ja basistiksi Kristian Sukari. Wäkä Vainikainen valitettavasti lopetti julkisen bassoamisen ja keskittyi reeraamaan rakennuksia itse kehittämällään non-stop –meiningillä. Aitakarin kera kitaristiksi tuli Toni Laaksonen. Malmbergilta taisi tulla ajatus, että josko siirryttäisiin tekemään suomenkielistä rockia. Ekat biisit olivat pian valmiina, ja eikun Sundquistin studiolle – 97 syntyi neljän biisin sinkku Tuuli voimistuu. Vuoden päästä tehtiin LP nimeltä Amadeus. Huomioitavaa on, että Amadeukselle teki sanoituksia myös kelpo mainetta niittänyt biisimaakari Kari ”Z” Aalto. 2000 bändi teki 4 biisin Juostaan pakoon maailmaa, mutta sitten keikkatahti alkoi hiljetä. Yhden keikan comeback oli 2006 tuvantäyteisessä Urheilutalolla. Moni muistaa kuitenkin tuhannen muun ihmisen kanssa Amadeuksen viime kesän huiman keikan Laitilan ensimmäisistä Kekri-juhlista. Aitakari toteaa, että se meininki oli juuri sellaista, kuin mistä aloittelevat soittajapojat silloin joskus 80 –luvulla haaveilivat. Kysyntään on vastattu tarjonnalla: Amadeus tekee keikkoja myös tänä kesänä.
Amadeus: Rautatie

Amadeus lauteilla Karjurokissa 2012 (kuva Heli Airasmäki)

Wolf

Kirkkokodin kellarissa alkoi -97 treenata death ja black metallia soittanut Wolf: Antti Marttala kitara, Mikko Laakso kitara, Ville Helminen rummut ja Matti Vehmas basso ja laulu. Omia biisejä tehtiin, ja Kari Penttiseltä lainaksi saadulla C-kasetti 8- raiturilla äänityksiäkin. Munamarkkinoiden Ihmemunan yössä Wolf heitti hyvät keikat ja siitä on livetaltiointeja jemmassakin. Poikain armeija-ajat hiivuttivat Wolfin 2000, mutta Vehmaksen mukaan bändin toimivuuden vuoksi puhetta on ollut paluustakin.

Teh Runsaudensarvi

1998 aloittaneessa, päivän hiteistä omia cover-versioitaan soittaneessa yhtyeessä soittivat alun perin Kristian Sukari laulu, Sami Virta rummut, Jonne Kylä-Kierola kitara, Antti Marttala basso ja Liisa Hilden koskettimet. -03 jälkeen Marttala siirtyi kitaristiksi, Manne Sorri tuli basistiksi ja Aleksi Sukari toiseksi kitaristiksi.  Orkesteri nautti loppuvaiheessa erinomaisen bilebändin maineesta. Mainittakoon että bändi treenasi tomaattimoguli Ekebloussonin yksityisessä nuorisotilassa Koukkelassa.

Mental Distortion

Myöskin vuonna -98, ja kuinka ollakaan taas siellä Rantasen autotallissa alkoivat pikkukollit soittamaan heviä että sahanmäkeen saakka kuului. Kokoonpanot vähän elivät kuten tapana oli, mutta viimeisessä versiossa olivat Markus Rantanen kitara, Kristian Salonen laulu, Ilmari Kantola kitara, Wille Pokki basso ja Jari ”Jarke” Nieminen rummut. Omat isot veljet ja Stormchild olivat suuri esikuva, ja vanhoja demoja kuunneltiin ahkerasti. Mental Distortion teki kymmenkunta keikkaa, ja sai jopa pientä paikallisten flikkain fanitusta osakseen. Jarke muistaa hyvin heidän ensimmäisen kahden biisin keikkansa Varppeen koulun voikkasalista – jännitti niin ettei uni tullut kahteen yöhön, mutta kun ekan biisin jälkeen tuli sadoilta ihmisiltä taputukset niin fiilis oli huikea.

Bändin hajottua Nieminen ja Rantanen tekivät kahdestaan Reunion –nimisen omakustanteen. Näiden herrojen edesottamuksista kuullaan lisää seuraavassa numerossa, jossa liikutaan 2000 –luvun kuvioissa.

Mental Distortion vuodelta -99: Markus Rantanen, Ilmari Kantola, Kristian Salonen, Wille Pokki ja Jarke Nieminen.

Osa 6

Menestyksen ja tähtien poluilla

Neon 2 breikkaa omalle polulleen

Lujasta yrittämisestä huolimatta ei Bohemia –yhtye ottanut tulta allensa. 90 –luvun alussa Rami Alanko ja Jussi Rainio jatkoivat kuitenkin biisien tekemistä ja demojen lähettelyä. Kävi niin, että turkulainen R.E.L.S –tuotantotiimi otti heidät talliinsa. Biisien sanat vaihtuvat suomenkielisiksi, vaikkei se juttu istunut Alangolle ensin ollenkaan. Levytyssopimus solmittiin -92 Sony Musicin kanssa, ja ensimmäisestä sinkusta Polku tuli heti sen kesän isoja hittejä. Syksyn sävel –kilpailussa esitetty Tässä talossa aloitti varsinaisen menestysrumban. Rami Alanko muisteli, että jossain kohdin heillä oli Sokos-hotellit kiertuesponsorina. Koska kaikki huoneet olivat samankaltaisia, turneen puolivälin jälkeen alkoi olla ongelmia sen suhteen, että missä kaupungissa nyt oikein ollaan. Teiniunelma rokkielämästä oli kuitenkin toteutunut. Kutakuinkin jokaisen rokkarin toive on päästä maistamaan sitä isoa menestystä ja suosiota – Neon 2 kuului Suomen sen hetken suosituimpiin bändeihin. Alanko ja Rainio olivat bändin keulakuva, mutta bändissä soittivat myös Jari Varjo rummut ja Timo Heinonen basso. Albumeita tuli kolme: Polku -92, Rivien välistä -93 ja Viides vuodenaika -95.  Tällä levyllä basistina oli Toni Nuotio ja koskettimissa Petri Alanko, josta sittemmin on tullut yksi Suomen parhaista pelisäveltäjistä/tuottajista. Neon 2 historiaan kuuluu toki myös Lasse Lemmetti, joka oli parilla kiertueella bändin roudarina aiheuttaen melkoista säpinää ja ihmetystä.

Neukkareiden suosio nousi nopeasti, oli kiivas muutaman vuoden mutta keikoille ei jengiä enää tullut vaikka viimeinenkin levy myi ihan hyvin. Bändi laitettiin tauolle.

Alangolle ja Heinoselle molemmille oli painunut mieleen se keikka, jossa Neon 2 oli Beach Boysien lämppärinä Kaivopuistossa -93. Väkeä oli paikalla 80 000, ja Heinonen muisteli että kun sitä ihmismassaa sieltä verhon raosta kurkkailtiin niin jännitti niin perkeleesti. Hellitti vasta siihen hetkeen kun oma soitto alkoi. Oli Laitlam pojil iso keikka.

Myöhemmin Alanko perusti Nuotion kanssa Gramofoni –studion, kokosivat Radionautti –nimisen bändin, ja julkaisivat yhden kokeellisemman LP:nkin, mutta se ei johtanut enempään. 2004 Neon 2 teki minikiertueen kokoelma –levyn myötä.

 Neon 2:n ytimenä olivat Rami Alanko ja Jussi Rainio.
Neon 2: Polku

Hattu täynnä tähtiä

Stormchild –yhtye kärräsi -94 kamat kasaan uudelleen lämmitystä varten. Vokalisti Michael Rantanen oli alkanut Mikkolan kera panostaa tosissaan musiikinopiskeluun ja oli jo käynyt tutustumassa Los Angelesissa tulevaan MIT -opinahjoonsa. Täysin odottamatta Michael kuitenkin menehtyi erään rock-konsertin jälkeen Helsingissä. Sinänsä luonnolliseen syyhyn, mutta kumminkin. Se oli silloin todella iso isku monelle laitilalaiselle, sillä monella tapaa hyvällä tyypillä oli laaja ystäväpiiri. Neon 2 omisti laulunsa Hattu täynnä tähtiä Michaelin muistolle. Haikea, vahvasti laulettu kappale suuria unelmoivasta pojasta, jolla kotiportin nurkalla katse horisontissa. Niinpä. Valitettavasti lahjakkaan Michaelin musiikilliset unelmat jäivät toteutumatta.
Neon 2: Hattu täynnä tähtiä

Mika Luoto, Michael Rantanen, Sami Tuuna, Marko Lauren ja Mauri Mikkola 90 -luvulla TS Extran viikon bändinä.

Unplugged -muoti säätää meteliä vähemmälle Laitilassakin

Liekö ollut Eric Clapton, joka sen ysäri-meiningin aloitti tekemällä Laylastaan sen akustispohjaisen shuffle-version? Joka tapauksessa, Laitilassakin syntyi 90 –alkupuolella talouslaman aikoihin taidokkaita tämän tyylin kokoonpanoja.

Ensimmäinen oli Plagiators, joka perustettiin paikallisen Elmun bileisiin. Siinä tunnettuja cover-biisejä soittivat Kalle Airisto, Sauli Soini, Wessmanin Peko, Rainion veljekset, Alangon Rami ja Jussi ”Sampaanalan Santana” Piirainen. Muut bändikiireet estivät tämän kokoonpanon enemmän keikkailun.

Samawanha oli samalla linjalla, ja teki eri miehistöillä jonkun verran keikkaa Laitilan ulkopuolellakin.  Ensimmäisessä versiossa oli Pasi Laihonen laulu, Jussi ”Speedy” Piirainen kitara, Kari Antila kitara ja Sauli Soini kitara ja laulu. Antila vaihtui Marko Laihiseen. Tämä Samawanha teki mm. erään merkillisen keikan Uudessakaupungin Lännentiessä. Sopimukseen kuului, että soittajat toimivat karaoketuomareina ennen omaa keikkaa. No mikäs ettei. Vaan olikin pitkällinen kahden kierroksen työ, ja kun bändi jurytti voittajaksi etelänmatkalle edellisenä iltana osakilpailun voittaneen auervaara-tyyppisen show-miehen, niin näytti että tulee käsirysy vislaavien paikallisten kanssa. Myöhemmässä Samawanhassa soittivat Soinin lisäksi myös Henri Aitakari mandoliini, Jankke Kuismin basso ja Jari Varjo rummut.

Muutaman keikan teki myös Laihisen, Piiraisen ja Laihosen Kupparit pojat, joka teki omia rockhenkisiäkin versioita Rautavaaran ja Helismaan kipaleista.

Travel bros. ja Indiana

Timo Rainio lähti 90 –luvun alussa kitaristi Jartse Tuomisen kanssa kiertämään ympäri maata Travel bros. -duona. Kun Rainiota myöhemmin pyydettiin Euroviisuihin laulamaan Akimoffin Hän lähtee tänään –kappaletta,  mutkien kautta siitä taipaleesta syntyikin Indiana -yhtye. Rainion lisäksi bändissä Teijo Tikkanen koskettimet, Kike Jokila rummut, Jorma ”Triffi” Juhola basso ja Jartse Tuominen. Bändi levytti -94 Kristallipallo –albumin. Toisen levyn kanssa oli erinäistäkin musiikillista säätämistä, ja lopulta se julkaistiinkin -95 Rainion soololevynä Tässä valossa.