maanantai 13. elokuuta 2012

Osa 7


Ammattimuusikkoja ja uusia kovia soittajia

Green Zulu ja Rainion veljekset
1995 lenkkipolulla Rainio fiilisteli Timo Heinosen kanssa ASG:n toisen levyn tekemisestä, mutta siitä syntyikin bändi Green Zulu, jossa Rainion ja Heinosen lisäksi musisoivat Kike Jokila rummut, Tex Turpeinen kitara ja Tomi ”Santtu” Systa koskettimet. Bändi keikkaili vuoden verran, mutta ammattimuusikot tarvitsivat lisää elantonsa eteen keikkoja. Timo keksi työllistää velipoikansa Jussin ja Tex Turpeisen – syntyi Rainio Bros. trio, joka teki hyvällä sukseella 165 keikan vuosivauhtia. Levyjä tuli kaksi: 2002 Joku kuuntelee ja 2006 Kaipaavat koirat. Seuraavana vuonna Timo Rainio lopetti keikkaelämän, perhe ja poika veivät voiton. Mittariin ehti kertyä 2600 keikkaa ja 5 LP:tä. Nykyään Rainio toimii keittiömestarina neljässä ravintolassa pääkaupunkiseudulla. Ainoa laulamiseen liittyvä työ hänellä on lasten piirrettyjen suomenkielisten versioiden laulaminen studiossa ja Kesän saundi U:gissa.
Velipoika Jussi on tehnyt viime vuodet Ressu Redfordin kanssa keikkaa ja levytyksiä erittäin hyvällä menestyksellä.


Rainio Bros: Hiljaisissa huoneissa

Vuoden Yhtye
1994 kasattiin kokoon varsin tiukka cover-biisejä esittänyt keikkapumppu. Startissa olivat mukana Timo Heinonen basso, Jari Varjo rummut, Pasi Laihonen laulu ja kitaristina Jouko Piirainen, joka vaihtui Kari Antilaan siinä vaiheessa kun bändin keikkailu pääsi kunnon vauhtiin. Parhaimmillaan Vuoden Yhtye teki ammattimaisesti pitkälti yli 100 keikkaa vuodessa ympäri Suomea. Rumpaleina olivat myös Kike Jokila ja Petri Rinne siinä vaiheessa, kun keikkaa tehtiin 2000 –luvun alkupuolelle saakka Rock and roll Foundation –nimellä. Jankke Kuismin ja Speedy Piirainenkin olivat välillä soittotyösuhteessa Vuoden yhtyeeseen, jonka pitkän linjan muusikko Timo Heinonen nimeää hauskimmaksi bändikseen. ”Jos olis ollu viäl vähänki hauskemppa ni olis henki lähteny.”
Tarinakulttuurin osana mainittakoon, että Vuoden Yhtyeen kiertueilla matkasi loputtoman sanamuunnosvääntelyn lisäksi aina myös tunnettu tiukkaniskaisen laitilalaisuuden perikuva Osmo Kuokka vaimonsa Ailin ja poikansa Markon kanssa.

Amadeus
Tälle orkesterille on tarkka perustamispäivämäärä: 6.12.1996. Amadeusta edeltäneen Snake Eyesin loppuaikoina rumpaliksi tuli Mika Rinteelä ja basistiksi Kristian Sukari. Wäkä Vainikainen valitettavasti lopetti julkisen bassoamisen ja keskittyi reeraamaan rakennuksia itse kehittämällään non-stop –meiningillä. Aitakarin kera kitaristiksi tuli Toni Laaksonen. Malmbergilta taisi tulla ajatus, että josko siirryttäisiin tekemään suomenkielistä rockia. Ekat biisit olivat pian valmiina, ja eikun Sundquistin studiolle – 97 syntyi neljän biisin sinkku Tuuli voimistuu. Vuoden päästä tehtiin LP nimeltä Amadeus. Huomioitavaa on, että Amadeukselle teki sanoituksia myös kelpo mainetta niittänyt biisimaakari Kari ”Z” Aalto. 2000 bändi teki 4 biisin Juostaan pakoon maailmaa, mutta sitten keikkatahti alkoi hiljetä. Yhden keikan comeback oli 2006 tuvantäyteisessä Urheilutalolla. Moni muistaa kuitenkin tuhannen muun ihmisen kanssa Amadeuksen viime kesän huiman keikan Laitilan ensimmäisistä Kekri-juhlista. Aitakari toteaa, että se meininki oli juuri sellaista, kuin mistä aloittelevat soittajapojat silloin joskus 80 –luvulla haaveilivat. Kysyntään on vastattu tarjonnalla: Amadeus tekee keikkoja myös tänä kesänä.
Amadeus: Rautatie

Amadeus lauteilla Karjurokissa 2012 (kuva Heli Airasmäki)

Wolf
Kirkkokodin kellarissa alkoi -97 treenata death ja black metallia soittanut Wolf: Antti Marttala kitara, Mikko Laakso kitara, Ville Helminen rummut ja Matti Vehmas basso ja laulu. Omia biisejä tehtiin, ja Kari Penttiseltä lainaksi saadulla C-kasetti 8- raiturilla äänityksiäkin. Munamarkkinoiden Ihmemunan yössä Wolf heitti hyvät keikat ja siitä on livetaltiointeja jemmassakin. Poikain armeija-ajat hiivuttivat Wolfin 2000, mutta Vehmaksen mukaan bändin toimivuuden vuoksi puhetta on ollut paluustakin.

Teh Runsaudensarvi
1998 aloittaneessa, päivän hiteistä omia cover-versioitaan soittaneessa yhtyeessä soittivat alun perin Kristian Sukari laulu, Sami Virta rummut, Jonne Kylä-Kierola kitara, Antti Marttala basso ja Liisa Hilden koskettimet. -03 jälkeen Marttala siirtyi kitaristiksi, Manne Sorri tuli basistiksi ja Aleksi Sukari toiseksi kitaristiksi.  Orkesteri nautti loppuvaiheessa erinomaisen bilebändin maineesta. Mainittakoon että bändi treenasi tomaattimoguli Ekebloussonin yksityisessä nuorisotilassa Koukkelassa.

Mental Distortion
Myöskin vuonna -98, ja kuinka ollakaan taas siellä Rantasen autotallissa alkoivat pikkukollit soittamaan heviä että sahanmäkeen saakka kuului. Kokoonpanot vähän elivät kuten tapana oli, mutta viimeisessä versiossa olivat Markus Rantanen kitara, Kristian Salonen laulu, Ilmari Kantola kitara, Wille Pokki basso ja Jari Jarke” Nieminen rummut. Omat isot veljet ja Stormchild olivat suuri esikuva, ja vanhoja demoja kuunneltiin ahkerasti. Mental Distortion teki kymmenkunta keikkaa, ja sai jopa pientä paikallisten flikkain fanitusta osakseen. Jarke muistaa hyvin heidän ensimmäisen kahden biisin keikkansa Varppeen koulun voikkasalista – jännitti niin ettei uni tullut kahteen yöhön, mutta kun ekan biisin jälkeen tuli sadoilta ihmisiltä taputukset niin fiilis oli huikea.
Bändin hajottua Nieminen ja Rantanen tekivät kahdestaan Reunion –nimisen omakustanteen. Näiden herrojen edesottamuksista kuullaan lisää seuraavassa numerossa, jossa liikutaan 2000 –luvun kuvioissa.

Mental Distortion vuodelta -99: Markus Rantanen, Ilmari Kantola, Kristian Salonen, Wille Pokki ja Jarke Nieminen.


4 kommenttia:

  1. Morjesta Mynämäen puskista. Ihan ekaksi kiitoksia "vidilän pamaukselle" ja entiselle valtuustotoverille tosi mielenkiintoisesta juttusarjasta. Tuli monia muistoja mieleen Laitlan rokkikuvioista kun niitä on tullut seurattua aikoinaan kukon housedeejiinä ja muutenkin jonkun sortin musiikki-ihmisenä. Storm Childin menoa seurasin lähinnä Laaksosen Tontsan pikkubroidin kautta ja muistankohan oikein, että jäähyväiskeikka oli munamarkkinoiden yhteydessä semmosena vuonna kun bändit esiintyivät urheilukentälllä? No oli miten vaan Tontsaa kiusasin silloin nimellä Niemispään Jimmy Page, koska herrojen yhdennäköisyys oli ilmeinen. Nyt Tontsan tukka onkin jo huomattavasti klaninpi. Mannapuurobändinkin keikasta oli vierähtänyt aikaa ihan jumalattoman paljon enempi kuin olin muistanutkaan. Melkein voisin lyödä vetoa, että eka styge oli Dion Holy Diver ja kyllä Hepa oikein muisti - yleisöä oli paljon ja se todella diggasi. Semmonen muuten tuli vielä mieleen, että ainakin Varjon Janilla ja Selinin Petrillä oli semmonen bändi kuin Straight Shooters, joka teki ainakin semmosen omakustannekasetinkin. Tosta Plagiatorsistakin on jäänyt tosi hyvin mieleen joku kesäilta kukossa joskus -92 tai -93 - pojilla oli puvut viimesen päälle ja Rainion Jussilla oli mustalla tussilla piirretyt komiat spularit. Vuoden yhtyettä puolestaan oli kunnia seurata pikkuveli nimisessä pubissa semmoseen aikaan kun Anttilan Kari oli jo mukana. Siinä tuli sujuvasti samaan settiin Junnun vanhaa salakuljetta Laitista, Joe Cockerin Unchaind my heartia ja ZZ Topin terämekkoisia miehiä. Erityisen hyvin on jäänyt mieleen bändin reggaehenkiset sovitukset Eric Claptonin biiseistä ja juuri Antilan mielettömät soolot esim. Doobie Brothersin Long Train Running coverissa - siis aivan worldclass. Myöskin Laihosen Pasi oli kovassa vedossa (on varmaan vieläkin) ja esim Steve Miller olisi varmasti kelpuuttanut miehen ääntämisen abrakadabrassa. Amadeuksen kanssa oltiin joskus Meijerissä tekemässä musiikkivideota rautatie-biisin - olin koko päivän painamassa savukoneen nappia ja stroboja vuorotellen. Ollilan Tuomas kuvasi ja meinasi saada jonkun sortin veritulpan jalkaansa kun joku senaikainen painava akku oli teipattu liian tiukkaan sen reiteen ilmastointiteipillä. Mahtoikos se video koskaan valmistuakaan? No hauskaa sen kuvaaminen kuitenkin oli ja noin parinkymmenen oton jälkeen ne sanat osaan ulkoa vieläkin. Olin vissiin sillä ekalla keikallakin soittamassa väliajat discohumppaa. Siitä rocksyketapahtumasta olisi ollut mukava lukea enemmänkin - muistan ainakin neferit ja alex stone groupin Eppujen lämmittelyosastostolta, mutta varmaan oli muitakin. ASG lauloi silloin enkuksi ja hämärästi muitaisin, että ainakin semmosen kappale bändillä oli kuin crazy banana...olipas taas tärkeä muistin välähdys. Tässä vain osa mitä mieleen tuli - kyllä olen moneen kertaan nuo kaikki aikanaan tsekannut ja esimerksiksi samawanhaan liittyy yksi hauska sattumus omalle kohdalle. Olin siis iät ja ajat kukon deejiinä omaperäisellä Wille tuplaveellä nimellä ja se nimi oli mainittu joka helkkarin laitsarissa kukon reklaamissa. No olin sitten viettämässä vapaailtaa ja istuin saman kapakan tiskillä juuri samawanhan keikkaa odotellen. Viereen tuli Haukkalan poik koviolta ja näki miten join olutta - juteltiin niitä näitä ja lasin tyhjetessä annoin sen tarjoilijalle taas täytettäväksi. No tästäkös Haukkala alkoi kauhistelemaan, miten minä uskallan juoda noin reippaasti mallasta vaikka olin töissä? Sanoin, että en ole töissä ja että tänään on elävää musiikkia. Tähän Haukkala kiivastuneena vastasi, ett kyll lehres ainaki luk ett täpäp esiinty samawanha.

    Ett tämmösii ny täll kertta - katota jos noit muisteluksi tulis viäl uudellenkin laitettua. Terviisii vaa: Viitase Ville

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia! Juuri tämän tapaisia "been there" -kertomuksia toivoisin lisääkin näiden "alustavien" juttujen kylkeen.
    :-) Uskon että varsin moni myös sinut muistaa musiikin ääreltä ja biletyksen takaa.

    VastaaPoista
  3. Joo, DJ Wille ja 500:n villitys oli yhteen aikaan ihan suosikkitapahtuma Kukossa. Itsekin voitin pari kertaa tuon mittavan palkinnon, joka opiskelijan mieltä kovasti lämmitti.

    Hepa

    VastaaPoista